Tricolor Rules

Kotoutumisohjelman seuraava rasti - sisäistä paikallisväestön kulttuurin syvimpiä vivahteita.
Se on sitten jalkapallo.

Ja tehtävän sisältö: 1. valitse puolesi; 2. sulaudu joukkoon; 3. nauti eläytyen, vähintäin yhtä riehakkaasti kuin natiivit.

Kansallisen A-sarjan joukueet,
joista neljä Riosta.

Minulle tämä rasti olisi koitunut hankalaksi, ellei insinööri onneksi jo lapsuudessaan vihkiytynyt kyseisen lajin saloihin. Siksipä oli luonnollista antaa hänen tehdä pohjustustyöt ja esitellä minulle valintansa. Oman päätökseni tein naisellisen näkökulman perusteella - väri ratkaisee.

Nr 20 - Deco on insinöörin suosikki.

Kastanjanruskea, valkoinen ja havunvihreä.

Alkuvalmistelujen jälkeen olimme valmiit lähtemään stadikalle, joka sijaitsi meille täysin vieraassa kaupunginosassa keskellä faveloja, eli slummeja. Kun paikalliset tuttavamme varoittelivat mahdollisista turvallisuusriskeistä, otimme keskustasta taksin ja päästiin perille ongelmitta.

Ennakkoon ostettujen lippujen lunastaminen
oli oma rastinsa.

Tulimme stadikalle puoltatoista tuntia ennen ottelun alkua, jotta ehtisimme sisäistää käyttäytymiskoodit ajoissa. Tunnelma kohosi katsomon täyttymisen myötä. Lopulta meitä oli yli yhdeksäntoistatuhatta ja koska kyseessä oli kotiottelu niin "jalkapalloasiantuntijoiden" lisäksi paikalla oli vain kourallinen vastustajan kannattajia.

Katsomosta löytyi muitakin Deco-faneja

Ottelun edetessä havaitsin oppivani melko vaivatta uusia termejä, jotka tietty tuli tarkastaa ennen ottamista sanavarastoon.

Kotijoukkueen lippu kiersi katsomoa kannustushuutojen
säestämänä.

Ai niin, vaikka aluksi luulin, että ottelu oli voitettu jo ennen pelin alkua, niin yllätyksekseni siitä tulikin henkien taistelu. Lopulta tekniikka ja joukkuepeli veivät voiton kikkailulta ja uskomattoman nopeilta spurteilta - sanon minä, jalkapallotekniikasta tietämättömällä varmuudella.

Fluminense voitti 2 -1.

Kaukana kaikesta

Kävimme loppukesästä lomilla koto-Suomessa ja suuntasimme pikimmiten pohjoiseen, Lappiin.

Tyyni ja hiljainen tunturijärvi

Ensimmäinen kahden kuukauden jakso Riossa oli täynnä uusia kokemuksia, paikkoja, makuja, ääniä ja ihmisiä, niin paljon ihmisiä.

Ipaneman rantaelämää

Oli tarve päästä jonnekin missä olisi mahdollisimma hiljaista. Saisi kuulla vain omat ajatuksensa ja
luonnon äänet.

Insinööri luodolla harreja narraamaassa

Ei ollut sähköä, saati kännykkäverkkoa häiritsemässä rauhaa. Ja juokseva vesi noudettiin koskesta.

Tunturipuron raikas vesi vilvoitti ja ravitsi

Illan pimetessä nuotion äärellä valmistui jalokalasta makoisa atera.

Kypsyi siinä saalis jos toinenkin

Sitten jaksoi jälleen palata urbaanin elämän pariin mukana muistot hiljaisuudesta, revontulista, jotka yllättivät meidät loistollaan yhtenä iltan sekä sisäisestä rauhasta ilman kiirettä ja hälinää.

Koiran elämää Riossa

Brasilialaiset osoittavat julkisesi hellyyttä hyvin avoimesti niin ihmisille kuin lemmikeille.

Lemmiki on kaikessa mukana.

Kadulla näkyy paljon koiria ulkoiluttavia ihmisiä. Lemmikkikauppoja löytyy runsaasti ja myynnissä on jos vaikka mitä töppösistä villapaitaan ja tietysti  myös koiranpentuja, häkkilintuja sekä kissoja.

Rantakadulla viihtyvät niin ihmiset kuin ystävänsäkin.

Tällä on jopa ammattikunta - koiranulkoiluttaja ja hänen perässään kulkee toinen - jätösten keräilijä.

"Koiranulkoiluttja"

Kun Riossa astui voimaan koirien jätöstenkeräilylaki, niin sen sisääsnajo onnistui niin hyvin ja nopeasti, että riolaiset ihmettelevät sitä edelleen itsekin.

Ulkoiluttamistapoja on monia

Alakerran räksyttävä herätyskello vesittää koiranhankintasuunnitelmaani ja saa insinöörin harkitsemaan ennemmin haulikon kuin nelijalkaisen perheenjäsenen hankitaa.