maanantai 24. marraskuuta 2014

Havantoja katuvilinässä

Mikä onkaan mukavampaa kun istahtaa hetkeksi katukahvilan terassille ja havainnoida ohi kiitävää vilinää.

Cariocat, siis syntyperäiset riolaiset, ovat suvaitsevaista porukkaa. Sen havaitsee monesta asiasta, tässä muutama:

Hellyyttä osoitetaan avoimesti, näkee paljon käsikädessä kulkevia eri-ikäisiä pareja, halaillaan ja annetaan poskisuudelmat vastaan tuleville tutuille.


Käsikynkkää.


Suhtautuminen kerjäläisiin on neutraalia. Ei vältellä tai kierretä kaukaa, eikä olla ylitsepursuavan anteliaita. Jos kerjäläinen pummaa tupakkaa tai rahaa niin annetaan se juuri sytytetty tupakka, saadut vaihtorahakolikot tai lautaselle jäänyt ruoka.

Koirat pääsevät omistajiensa kanssa kahviloihin ja kauppaan, eikä tarjoilijat ole moksistkaan, saattavat rapsuttaa koiraa ja leperrellä niille.


Vanhuksia arvostetaan, sen näkee monesta.
Ja lemmikkejä kans.

On hyvin luonnollista ja usein nähtyä, että katuvilinässä kohtaa ohikulkijan, jonka housujen takalisto ja haaroväli on märkä. Se ei estä lounasravintolaan pääsyä, sillä rannaltahan sitä ollaan tulossa ja alla on märkä uima-asu.

Rannalle mukaan ei oteta yhtään ylimääräistä, useimmiten vain kanga, joka toimii sekä makuualustana, että pyyhkeenä ja lopuksi kietaistaan mekoksi. Kätevää.


Rannalla voi ostaa mieleisensä kanga-kietaisuliinan.


Liikenne on täällä ihan omaa luokkaansa, sanoisinko hallittu kaaos, useimmiten. Automäärä on valtava ja ruuhkat sen mukaisia. Auton parkkeeraus on taitolaji sinäänsä ja suvaitsevaisuutta löytyy siinäkin.


Kaksi yhden paikalla, joustavaa.
Ei hyväiksyis pohjoisen Parkki-Pirkkot.


Ruuhkien vuoksi mopot ja prätkät ovat täällä hyvin suosittuja, sukkuloivat autojen seassa, vaihtaen holtittomasti kaistaa kun jono pysähtyy.


Paljon mahtuu niitä pieneen tilaan parkkiin.


Autonkuljettajat, varsinkin bussikuskit, ajavat kuin viimistä päivää. Liikennevalojen vaihtuessa vihreästä punaisiksi - painetaan kaasua ja pyritään pääsemään vanhoilla risteyksen yli. Aina se ei onnistu, ei.

Ei ehtinyt vanhoilla yli, vaan tuli toisen tönäisemäksi ja
vaihtoi kulkusuuntaa suoraan kauppaan.

Jämptiys ja turhamaisuus


Siisteys rantakaduilla on tarkkaan valvottua, omat poliisit sitä varten. Tupakantumppia ei saa heittää kadulle, sakot voi muuten saada.

Rantapoliisit valvovat järjestystä rannalla, siis hiekalla, pullistelevat hyvin treenattuja lihaksiaan sekä nauttivat ympärillä levittäytyvästä silmänruoasta. Mutta roskaamisen valvominen ei kuulu heille. Ja ihmiset jättävät roskansa mihin sattuu ja jälki on hietikolla todella surullista.

Kahviloissa tai julkisissa tiloissa ei saa tupakoida, mutta aina voi työntää tupakkaa pitelevän kätensä katukuppilan kaiteen yli ja kurkottaa sen perään tupakoidesaan. Aikamoista akrobatiaa on tullut nähtyä.

Euroopassa naureskellaan "junttiraidoille" - bikinien olkainten jättämille rajoille, mutta täällä ne ovat sitä vastoin hartaasti hankittuja, koska siten voit osoittaa olevasi vaaleaihoinen.

Turvallisuussyistä ihmiset eivät pukeudu aitoihin koruihin, ne korvataan keino-vastaavilla ja rihkamakauppoja löytyy joka kadun kulmasta.


Näyttäviä ovat nämä riipukset.