Aika ennen ja jälkeen Karnevaalien

Isolla kirjaimella, sillä sen verta suuri ja vaikuttava oli kokemus tää - Rion Karnevaalit 2013.

Esitteet, aikataulut, liput, laulut, koristeet ja
ehdottomasti viuhka.

Loppiaisen jälkeen alkavat valmistautua karnevaaleihin hekin, jotka muuten eivät ole asiassa
mukana Sambakoulujen tai järjestelytoimikuntien kautta. Mitään merkittäviä asioita ei voi päättää, muita tapahtumia siirretään jälkeen karnevaalien. Liike-elämässä ainoastaan karnevaaliaiheiset tuotteet ja tapahtumat ovat keskiössä. Kauppa yrittää hyötyä maksimaalisesti tilanteesta: "Osta tänään - maksa vaste karnevaalien jälkee" - mainoiksia oli melkein joka myymälässä.

Kodin tekstiilejä karnevaalitarjouksin.

Mietin pääni puhki tämän touhotuksen syvintä merkitystä ja taustoja. Mikä saa kokonaisen kansan sekoamaan täysin yli kuukaudeksi? Siltä se minusta vaikutti. Siksipä asian selvittämiseksi pistettiin suunnitelma kuntoon: seurataan paikan päältä Sambodromin loppukilpailun ensimmäinen osa sekä Voittajien kulkue ja katsastetaan muutama Bloco eli Katukarnevalli.

Sulat päähän, viuhka heilumaan ja eiku
kokemuksia päin.

Eiköhän se kuitenkin ole samba?

Rion Sambakarnevaalien huipentuma on sambakoulujen kilpailu. Kouluilla on tärkeä asema oman asuinalueensa eriarvoisuuden poistajana ja yhteishengen luojana. Sambakoulun jäsenellä on mahdollisuus olla "hetken tähti", unohtaa ympäröivä ankeus ja yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus. Ohjelmaa hiotaan heinä-elokuusta lähtien ja koko yhteisö osallistuu varojen hankintaan, pukujen valmisteluihin, osa esiityjinä toiset huoltojoukkoina. Yksittäisen koulun paraatin osallistujamäärä voi nousta 5.000 henkeen.

Tällä hetkellä sambakouluja on yli 70, jotka kilpailevat VI divisionassa: Grupo Especial (Erityisryhmä)  ja Access Groups A, B, C, D ja E. 

Tämä oli yksi suosikeistani.

Varsinaiseen kaksipäiväiseen loppukilpailuun Sambodromo - stadionille pääsevät Erityisryhmään karsiutuneet kaksitoista koulua. Koulut ovat valinneet oman vuotuisen teeman, jonka ympärille rakentaneet paraatiohjelmansa kokonaisuuden: teemalaulu, puvustus, rumpupatterin rytmitys, lipunkantajat jne.

Todella taidokkaasti tehtyjä kokonaisuuksia.

Tuomareita on neljäkymmentä ja pisteitä annetaan 7 - 10 kymmenessä eri kategoriassa: sambalaulu, puvut, vuoden teema, rumpupatteristo, harmonia, yhteishengen vahvuus paraatin aikana, yleiskuva,  eteneminen ja aikataulussa pysyminen, "etujoukot", lipunkantajapari ja esitanssijat.

Kilpailu on kovaa ja jokainen edustaa
kouluaan suurella ylpeydellä.

Esiintymisten jälkeen pistelaskentaan kului toista vuorokautta ja sitä seuratiin suorana lähetyksenä TVstä joka kodissa, kahviloissa ja myymälöissä. On jopa olemassa laki, joka velvoittaa työnantajan järjestämään TV-katselumahdollisuuden niille työntekijöille, jotka joutuvat olemaan töissä karnevaalien aikana. Et silleen! Joten jännitys oli käsinkosketeltavaa ja kun voittajat vihdoin julkaistiin tuli toisille maansuru ja toiset olivat onnensa kukkuloilla. Taas oli hyvä syy järjestää Bloco voittajien kunniaksi.

Hattu hyvin, näkyyks korut?

Saman viikon lauantaina oli  Sambodromilla Voittajien kulkue, johon kuusi parasta koulua osallistuvat. Oli havaittavissa, että tunnelma oli paljon vapautuneempi ja rennompi niin yleisön kuin esiityjienkin osalta. Oltiin vähän niinkuin piknikillä, tanssittiin riehakkaasti ja laulettiin kulloisenkin kappaleen tahdissa.

Joku oli keksinyt tulostaa laulunsanat isommalla fontille,
ettei tarvinnu lukulaseja vaihtaa päälle.

Meillä oli aivan mahtavat paikat, yläkatsomo 04. Sieltä sain hienon kokonaiskuvan kulloisenkin koulun paraatista ja kovaääniset oli suunnattu sopivasti katutasoon päin, joten ei tarvittu korvatulppia. Ja mikä parasta, siellä oli edes jonkinalinen ilmavirta, tuulen henkäys, joka vilvoitti edes hieman. Katutasolla kannettiin paareilla pois pakokaasun pökerrytämää yleisöä ja esiintyjiä. Tänä vuonna oli Karnevaalien aikana poikkeuksellisen helteinen ilma.

Entä Blocot - katukarnevaalit kaupunginosissa?

Aikojen alussa, kun karnevaalit hakivat muotoaan, saattoi kadunkulmaan ilmestyä joku rummuttamaan padanpohjaa ja -kansia, toinen yhtyi musisointiin helistelemällä kuivattuja papuja peltipurkissa ja kolmas rytmitti tahtia tulitikkurasialla. Ja niin rupesi joukkoa kokoontumaan iloisesti laulaen ja tanssien. Siitä usein jatkettiin kulkueena rannalle ilakoimaan.

Ei, rannalla ei ollu niin hyvä meininki.
Menään siis risteykseen, josko siellä?

Valitettavasti nykyään spontaani Bloco muuttuu usein "ohjatuksi kännäämiseksi aitaamattomassa tilassa": kadun risteykseen ilmestyy auto, jonka kovaäänisistä rätisee korviahuumaava älämölö, olutmyyjät ryntäävät paikalle kaupustelemaan juomia ja porukat kerääntyvät valtaamaan kadun. Et pääse yli saati ympäri. Paras on siis kiertää kortteli tai katsastaa tilannetta yläilmoista, omalta terdeldä.

Terassilta sain ihan riittävän kuvan
tästä Blocosta, joka jatkui "onneksi" vain
 kolmisen tuntia siirtyen Lagoalle päin.

On myös hyvin järestettyjä Blocoja, jossa aihe tai ryhmä on tapahtuman keskiössä. Mielestäni yksi hellyttävimmistä oli General Ozarion puistossa lasten oma Bloco. Jo pienestä pitäen opitaan samban rytmi ja ensiaskeleet.

Vielä hetki ja siivet kantaa

Samban rytmi on jo verissä.

Nyt on katukuvasta siivottu pois viimeisetkin karnevaalirippeet. Rannat ovat rauhoittuneet, koulut avanneet ovensa ja porukat palanneet töihin. Tavallaan uusi vuosi käynnistyy Riossa vasta karnevaalien jälkeen. Ja niin voidaankin ryhtyä odotelemaan jalkapallosarjan alkamista.

Niin tosiaan, vuoden 2013 kilpailun voitti Vila Isabel. Voittajen luettelo löytyy tämän linkin takaa. Kisa oli tiukka ja huhutaan aika kovasta tuomaripelistä. Näkeehän sen jo pisteistä.

Näillä mennään

Arkisten toimien helpottamiseksi koto-Suomessa olevat koneet ja laitteet korvautuvat täällä aivan toisilla vempaimilla. 

Ei ole tiskikonetta, ei. Mutta eipä ole kiirettäkään, joten uudelleenohjelmoin itseni mieltämään  tiskaamisen rentouttavaksi toiminnaksi. Vielä toimii. 

Hanavesi ei täällä ole juomakelpoista, sillä vesiputkien ikä ja kunto on melkosen arvelluttavaa. Pullotettua vettä saa joka kojusta, marketeista ja erillisistä myymälöistä.  Silti vedensuodatin talon puolesta oli myönteinen yllätys. Eipä tarvitse erikseen rahdata vettä kotiin. Suodatin vaihdetaan sovitusti  kerran vuodessa.

Tuplafiltterillä raikasta vettä.

Asunnon ikkunat ja ovet ovat melkosen harvat. Keittiössä ja suihkuhuoneissa on pelkät säleiköt, joita ei edes voi sulkea. Lämpö siis tunkeutuu sisään kaikista raoista. Ilmastointikoje on ehdoton joka huoneessa. Kuvassa oleva yksilö on nuoremmasta päästä, kolme muuta ovat parhaat päivänsä nähneet.

Ja niin oli minulle yllätys, että laitteeseen täytyy lisätä jotain ainetta, että muodostaa viilentävää ilmaa. Humanisti kun olen.

Ilmastointilaite, tohottaa melkein päivittäin

Keittelin aikaisemmin vettä kattilassa, mutta kun kahdesti unohdin sen liedelle niin, että kattila hehkui punaisena ja havahduin outoon hajuun, päätin korjata asian pikaisesti.

Enää ei unohdu, siitä viheltävä vesipannu pitää huolen ja tiedän milloin se alkaa kiehua.

Viheltävä vesipannu ja kaasuhella

Tykästyin täällä smootheihin, niin kätevästi ne syntyvät alta aikayksikön kun surrauttaa haluamansa
ainekset samettisen pehmeäksi juomaksi.

Olen kehitellyt myös erilaisia makuvesiä lisäämällä veteen limeä, minttua, inkivääriä tms. Pyöräytetään tehosekoittimessa ja siivilöidään. Sitten jääkaappiin viilentymään janoisten nautittavaksi. Hyvää ja terveellistä.

Vertaansa vaille oleva tehosekoitin

Painekattila on täällä hyvin yleinen kapistus ja sen käytön halusin ehdottomasti oppia uudelleen. Lapsuudenkodissa oli 60-luvulla painekattila, jolla valmistettiin niin perunat kuin keitotkin. Muistan senkin kerran kun hernekeitto räjähti keittiön kattoon. Ei onneksi sillä hetkellä ollut ketään keittiössä kun se kattila piti niin kovaa meteli.

Tämä on hiljaisempi versio ja ensiharjoitelmani tuotos: liottamattomat pavut kypsyivät kätevästi parissakymmessä minuutissa.

Painekattila kypsentää nopeasti
säästäen ravintoaineet.

Asunnossa oli vanha jääkaappi, jonkaa pakastuslokero oli irtisanot sopimuksensa. Joten saimme melko pian ihkauuden jenkkikaapin. Sepä vasta oli insinöörin mieleen kun sisältä löytyi tällainen "kalja-automaatti".

Täytön kanssa pitää olla tarkkana, ettei pääse yllättäin tyhjenemään.

Ladattu kalja-automaatti.

Olen vasuri vaikka kirjoitankin oikealla kädellä. 60-luvun tietämätön opetusmenetelmä edellytti kaikkien oppivan oikeakätiseksi. Mutta leikkaaminen, piirtäminen ja kaikki muu hoituu edelleen vasemmalla. Siksi harmistus oli suuri kun täällä kaikki talon veitset olivat "toispuoleisia" ja leikkuujälki minulta sen mukainen. Eikä kaupastakaan löytynyt kunnollisia. 

Insinöörin kielloista huolimatta salakuljetin kotikeittiöstä oman hyväksi todetun veitsisarjan tänne. Ei veitset olleet kiellon aihe, vaan teline, se kun on täyspuuta ja painaa 2,5 kiloa. Mutta pysyvätpähän hyvässä terässä pitempään.

Kotoa tuotettu veitsisarja ja -teline.

Hyvä kannettava ja toimiva nettiyhteys on ehdoton, jotta pystyn olemaan yhteydessä perheeseen ja ystäviin, voin lukea päivän lehdet ja saada käännösohjelmien avulla helpotusta kielipuolen puutteisiin.

Tietsika ja nettiyhteys pitävät ajan hermolla

Näillä pääsee jo melkoisen pitkälle ja se on hyvä se.