Että sellaista remppaa tällä kertaa

Asuntomme on rakennettu sellaiset 30 vuotta sitten ja keittiö kaappeineen olivat todennäköisesti melkolailla samaa ikäkautta, saumat irvisteli, vesihana tipputti ja tiskiallaskaappiin valui vettä.

Vaikka kuinka yritti pitää siistinä niin oli jatkuvasti nuhruisen näköistä. Ehdotuksemme vaihtaa keittiökaapit ensimmäisen asuinvuotemme aikaan sai vastakaikua nyt kolmannen vuoden alettua.

Aikaa kaappien vaihtoon tulisi kulumaan viitisen päivää, sanottiin. Niinpä, ajattelin. Kuinka oikeassa olinkaan, eikä mikään yllätä minua enää. Luulisin.

Ja mitä sieltä paljastuukaan.

Joten tuumasta toimeen, vanhojen kaappien purku. Se kävi sukkelaan puolessa päivässä. Vaan kas, niin paljastui kaapin takaa vesivahinko, joka oli lähtöisin välikatolta. Katto oli hapero useasta kohtaa, pienikin kosketus aiheutti ison reiän. Sem problema - ei hätää, korjataan heti. Kosmeettisesti, jotain tököttiä, mitä-lie taputeltiin päälle ja paikkailtiin, että siinä. Jäljet jäävät uuden kaapin taakse.

Haperoa oli katto, mutta piiloon jää.

Vanhat kaapit saatu alta pois ja katto paikattu, joten eiku uusia tilalle. Tulivat hienosti useammassa paketissa, ihmeteltiin sitä määrää. Kysyin kaappeja tuoneilta miehiltä, milloin aloittavat asennuksen, niin ei, hehän vain toivat tavaran. Asentajat tulevaat huomenna, tai kenties loppuviikosta. "Amanha, não hoje - humenna, ehkä, kenties, mahdollisesti, muttei tänään" - sanonta, jonka kuullessaan on hyvä ottaa rauhallinen asenne.

Vesihana, suihku, pesukone ... mitä vielä

Siinä asennusmiehiä odotellessa voisi vaihtaa sen väliaikaisen hanan, tai siis oikeastaan kaksi hanaa. Sillä kun edellinen tiputteleva hana vaihdettiin niin kuumavesipuolen hanan tilalle laitettiin koristeeksi hana, jonka ei ollut tarkoituskaan toimia sillä kuumaa vettä ei tule, mutta kun reikää ei haluttu jättää näkyviin niin feikkihana sai kelvata väliaikasesti, eli kaksi vuotta.

Ennen remppaa, kaksine hanoineen.

Koskapa putkimies pääsi tulemaan vain sinä lauantaina, päätimme insinöörin kanssa mennä alta pois siksi aikaa. Kun palasimme takasin oli uusi hana paikallaan ja suojalevy liimattu umpeen uskomattoman kamalan katkuisella liimalla. Haistoimme sen alakerran ulko-ovelle asti ja mehän asumme viidennessä kerroksessa.

Ihmettelin kun keittiössä hääräsi useampi henkilö emäntä mukaanlukien ja heillä oli hätäinen ilme kasvoillaan. Ja sitten se paljastui - um problema piqueno. Sanoivat ettei putkea saatu kunnolla umpeen, se jäi tihuttamaan "hieman", mutta kyllä se vuoden kestää.

Jo tihkui putki niin, että piti laitta rätti keräämään vedet.

Sehän ei meidän insinöörille käynyt laisinkaan, vaan korjata pitää se ja samantein. Oli jo iltapäivä, lauantai, eikä sunnuntaina tehdä töitä kuin ääritapauksessa ja ei kai tämä nyt ole sellainen - vuotava vesiputki. Siinä sovitellessamme päädyttiin maanantaihin. Koko sunnuntain seurailin kuinka saumoista alkoi tihkua vesipisaroita ja maanantaiaamuna valui jo pienenä norona. Että vuoden olis kestänyt se?!

Piikkaus, paikkaus ja eiku umpeen.

Maanataiaamuna insinööri totesi suihkun lämminvesivaraajan lakanneen toimimasta. Eiköhän se hoidu samalla kun putkimies tulee korjaamaan keittiön putkea.

Tuli uusi putkimies piikkaamaan keittiön seinää ja paikkaamaan vuotokohtaa. Olin läsnä koko päivän, en poistunut paikalta niin, että joku olisi tehnyt tietämättäni mitään. Ennen kuin seinä laitettiin umpeen tarkastin itse paikkauksen pitävyyden.

Ja sitten eiku lämminvesivaraajan kimppuun. Ei, ongelma ei ole varaajassa, vaan suihku pitäisi vaihtaa sähkölämmitteiseen suuttimeen. Ennen kuin ehdin mitään miettiä niin jo oli tullut uusi sähkösuutin ja sitä kovaa vauhtia asennettiin.  Ei, ei mennyt taaskaan niinkuin siellä missälie!

Sähkökäyttöinen suihku.
Kuis toi piuhojen suojaus kosteassa tilassa?

Aivan liian iso oli suutin siihen tilaan ja veden määrä oli liian pieni. Siihen putkimies totesi, että se johtuu liian pienistä putkista, ei pääse riittävästi vettä tulemaan. Niinpä. Katolle kiipesi hän seuraavana päivänä ja laittoi välikappaleen, jossa isompi halkaisia. Siis mitä, ei tullut enemmän vettä, tietenkään.

Tässä kohtaa ymmärsi jo humanistikin, että nyt on vedätyksen makua. Jouduin korottamaan ääntä, ehkä. Mutta vaadin, että nyt kutsutaan paikalle vedenlämmittimistä ymmärstävä mekaanikko ja vaihdetaan se ...keleen suutin siihen  takasin.

Alkuperäinen suihkun suutin.

Kun asiantuntija tuli paikalle seuraavana päivänä, purki lämmittimen osiin ja totesi, että oli täyttynyt putkistosta irronneesta kuonasta ja tukkeutunut. Tarvittiin siis vain puhdistus ja se oli siinä, selvisi myös se vähäinen vedenmäärä.

Puhdistus suoritettu, nyt eiku kasataan ennalleen.

Seuraavana päivänä pysähtyi pyykkikone kesken pesuohjelman. Päätin, että tähän en puutu sen enempää. Taisi habitukseni viestittää selkeästi ajatuksiani, sillä kaikki tapahtui nopeasti, paikalle tuli mekaanikko, vei jonkin osan mennessään ja palasi jo kohta takaisin. Enkka - alle kolmen tunnin hoitui se korjaus.

Uskoisin, että oli enkka se, kolmessa tunnissa korjattu.

Entä se keittiökaappiasennus?

Niin se, asentajat ilmestyivät viikon kuluttua. Ja kävi ilmi, että hienot italialaista designeä olevat kaapit tehdään pitkästä levystä paikanpäällä. Eli ainoa mikä on italialasta on vetimet.

Oli kaksi miestä toinen mittasi ja toinen sahasi, toinen pisti paikalleen ja toinen antoi ruuvit. Iltapäivälla alkoi sataa ja koska sahasivat levyä terassilla, ilmoittivat, että työt loppuu sateen ajaksi ja palaavat sitten seuraavana päivänä. Olisitte nähneet heidän ilmeensä kun hilppasin terassille, siirsin kalusteet sivuun ja hilasin heidän työkalunsa katoksen alle ja sanoin, että työt jatkuu nyt.

Hyvin saattoi jatkaa töitä sateesta huolimatta.

Valmistuhan se, lopulta. Minkä pielysmiehen rakunnusala onkaan minussa menettänyt.
Jälki oli parempi kuin aikaisempi, mutta pientä viilausta tarvittiin seuraavina päivinä, saumojen viimeistelyä, hyllyjen suoristamista ja totuttelua siihen, että kuulmakaappien ovet törmäävät toisiinsa. Pientä.

Eikai se ny ni nogonuugaa!