Kaukana Riosta

Kulunut Rion kesä oli poikkeuksellisen lämmin pitkine hellejaksoineen. Saatiin tuta mitä on kostea kuumuus kun lämpömittari pysytteli viikkoja +35 asteen paremmalla puolella, kivuten pariin otteeseen yli +40 C. Kun meni ulos niin helle iski kuin seinään ja hiki puski pintaan.

Pieniä asennoitumisvaikeuksia oli joulutunnelman löytämisessä kun yölläkin lämpötila hipoi +30 astetta.

Kuusen puuttuessa lahjat löysivät
tiensä palmun alle.

Koto-Suomesta kantautui viestejä runsaslumisesta talvesta. Kyllä sitä kaipasi, joten eiku lomantynkä pääsiäisen jatkoksi ja hangille.

Pettämätön apu paineentasauksessa.

Vaan ehtipä Rion syysflunssa iskeä ennen lähtöä, niin oli kotimatkalla nokka ja korvat tukossa. Lentoon piti siis valmistautua maailmanmatkaajan kokemuksella. Nenäsumutteet, silmätipat ja tietty Mikki Hiiret avuksi painetta tasaamaan niin nousuun kuin laskuunkin. Onneksi useimpien lentoyhtiöiden emot tietävät tämän kikan, jonka yksi Finskin purseri aikoja sitten minulle avuksi tarjosi. Tiedoksi lukijoille, jos paineentasaus ei onnistu niin pyytäkää: Mickey Mouse to help the ear pain.

Vielä oli Vantaan-joki jäässä huhtikuun alussa.

Kevättalvi oli Suomessa parhaimmillaan. Lunta ihan riittämiin etelässäkin. Mutta Pohjoisen rinteille oli hinku kova, sinne siis.

Auringonpalvontaa pohjoisessa.

Vetovoimalla ylös ja painovoimalla alas. Rankkaa on se - laskettelu.

Leskenlehdet, valko- ja sinivuokot
ilmestyivät saman viikon aikana.

Ja kun etelä-Suomeen palattiin niin jo oli kevät taittanut talven selän, luonto ravisteli pölyjä pois ja vehreys puski pintaan.