Havantoja katuvilinässä

Mikä onkaan mukavampaa kun istahtaa hetkeksi katukahvilan terassille ja havainnoida ohi kiitävää vilinää.

Cariocat, siis syntyperäiset riolaiset, ovat suvaitsevaista porukkaa. Sen havaitsee monesta asiasta, tässä muutama:

Hellyyttä osoitetaan avoimesti, näkee paljon käsikädessä kulkevia eri-ikäisiä pareja, halaillaan ja annetaan poskisuudelmat vastaan tuleville tutuille.

Käsikynkkää.

Suhtautuminen kerjäläisiin on neutraalia. Ei vältellä tai kierretä kaukaa, eikä olla ylitsepursuavan anteliaita. Jos kerjäläinen pummaa tupakkaa tai rahaa niin annetaan se juuri sytytetty tupakka, saadut vaihtorahakolikot tai lautaselle jäänyt ruoka.

Koirat pääsevät omistajiensa kanssa kahviloihin ja kauppaan, eikä tarjoilijat ole moksistkaan, saattavat rapsuttaa koiraa ja leperrellä niille.

Vanhuksia arvostetaan, sen näkee monesta.
Ja lemmikkejä kans.

On hyvin luonnollista ja usein nähtyä, että katuvilinässä kohtaa ohikulkijan, jonka housujen takalisto ja haaroväli on märkä. Se ei estä lounasravintolaan pääsyä, sillä rannaltahan sitä ollaan tulossa ja alla on märkä uima-asu.

Rannalle mukaan ei oteta yhtään ylimääräistä, useimmiten vain kanga, joka toimii sekä makuualustana, että pyyhkeenä ja lopuksi kietaistaan mekoksi. Kätevää.

Rannalla voi ostaa mieleisensä kanga-kietaisuliinan.

Liikenne on täällä ihan omaa luokkaansa, sanoisinko hallittu kaaos, useimmiten. Automäärä on valtava ja ruuhkat sen mukaisia. Auton parkkeeraus on taitolaji sinäänsä ja suvaitsevaisuutta löytyy siinäkin.

Kaksi yhden paikalla, joustavaa.
Ei hyväiksyis pohjoisen Parkki-Pirkkot.

Ruuhkien vuoksi mopot ja prätkät ovat täällä hyvin suosittuja, sukkuloivat autojen seassa, vaihtaen holtittomasti kaistaa kun jono pysähtyy.

Paljon mahtuu niitä pieneen tilaan parkkiin.

Autonkuljettajat, varsinkin bussikuskit, ajavat kuin viimistä päivää. Liikennevalojen vaihtuessa vihreästä punaisiksi - painetaan kaasua ja pyritään pääsemään vanhoilla risteyksen yli. Aina se ei onnistu, ei.

Ei ehtinyt vanhoilla yli, vaan tuli toisen tönäisemäksi ja
vaihtoi kulkusuuntaa suoraan kauppaan.

Jämptiys ja turhamaisuus

Siisteys rantakaduilla on tarkkaan valvottua, omat poliisit sitä varten. Tupakantumppia ei saa heittää kadulle, sakot voi muuten saada.

Rantapoliisit valvovat järjestystä rannalla, siis hiekalla, pullistelevat hyvin treenattuja lihaksiaan sekä nauttivat ympärillä levittäytyvästä silmänruoasta. Mutta roskaamisen valvominen ei kuulu heille. Ja ihmiset jättävät roskansa mihin sattuu ja jälki on hietikolla todella surullista.

Kahviloissa tai julkisissa tiloissa ei saa tupakoida, mutta aina voi työntää tupakkaa pitelevän kätensä katukuppilan kaiteen yli ja kurkottaa sen perään tupakoidesaan. Aikamoista akrobatiaa on tullut nähtyä.

Euroopassa naureskellaan "junttiraidoille" - bikinien olkainten jättämille rajoille, mutta täällä ne ovat sitä vastoin hartaasti hankittuja, koska siten voit osoittaa olevasi vaaleaihoinen.

Turvallisuussyistä ihmiset eivät pukeudu aitoihin koruihin, ne korvataan keino-vastaavilla ja rihkamakauppoja löytyy joka kadun kulmasta.

Näyttäviä ovat nämä riipukset.

Walking on sunshine

…mmmmm jeeijeee!

Tuli todella pitkä paussi blogin päivitykseen. Kas kun ei pitänyt kannettava vihreästä teestä, ei, vaikka muut sitä niin terveelliseksi ylistävät. Simahti siihen se. Ja kesti tovin ja toisenkin kun odottelin uuden koneen saapumista. Mutta nyt asiaan.

Kolmas vuosi jo pitkällä oleilua täällä Rion auringon alla. Aika on rientänyt nopeasti. Tuntuu kuin vastä äsken sain idean tästä otsikosta sukulaiselta, joka täällä kävi - aivan, jo puolitoista vuotta sitten. Terveisiä vaan Poriin!

Mikäs on kuljeskellessa kun aurinko paistaa, hedelmät ovat makeita ja mieli korkealla. Ovat Ipaneman kadut käyneet tutuiksi ja kotikulmilla vastaan tulevat ihmiset tervehtivät. Joten tutuksi olen tainnut minäkin käydä.

I´m walking on sunshine....

Välitilinpäätös

Lienee välitilinpäätöksen aika, kun on tätä kokemusta kertynyt, ainakin jonkin verran.
Nyt hymyilyttää kun muistelee niitä ensimmäisten kuukausien aikaisia mietteitä ja kokemuksia:

• Kaikki oli hämmentävää, meluisaa ja ihmisiä oli niin paljon rannoilla, kadulla ja kaupoissa.
• Kaupassakäynti oli haastava rasti. Etsin kuukauden päivät tiskiharjaa. Mutta ei, silmät vilistivät kaupan hyllyjä, eikä vain osunut silmään. Tavaroiden ryhmittely ja esillepano poikkeaa totutusta.
• Pystykahvilakäynti hermostutti jo ajatuksena: tee tilaus - onnistuu sormella osoittamalla, mutta mutta, sitten olikin mentävä kassalle ja maksettava tehty tilaus. Jepjep, monen harjoittelukerran jälkeen alkoi jo sujua: Salgado, cafe com leite e água sem gas. Pystiskahviloissa pitää joko käydä ensin kassalla maksamassa tulevat ostoksensa ja sitten kuittia vastaan lunastaa ne tai sitten toistepäin, mikä oli ehkä kuitenkin helpompi.
• Paikallisille oma reviirialue on huomattavasti pienempä kuin suomalaisille. Rannalla ja joukkoliikennevälineissä ollaan melkolailla lähituntumassa.
• Jonottaminen on brasilialaisille tuttua ja taitolaji sinäänsä. Mietityttää vaan, että pienellä työn suunnittelulla, ei syntyisi jonoja niin paljon.
• Auton töötin käyttö oli opittava ja liikenteessä kainostelusta on luovuttava. Myös jalankulkijana on oltava tarkkana aivan eri tavalla kuin Suomessa, yksisuuntaista katua vastavirtaan ajelevat pyörät tulevat niin äänettömästä, että siinä jää alle helposti. Eikä hälyytysajoneuvolla välttämättä ole keikka päällä, vaikka pillit ulvoo käheänä. Niitä käytetään aina, vuorokaudenajasta ja ruuhkan määrästä riippumatta.
• Paljaaseen pintaan turtuu. Ei sovi paikka tiukkapipoisille. Ihmiset vain ovat täällä huomattavasti enemmän sinut kehonsa kanssa, eivätkä kainostele tai peittele sitä.
• Brasilialaiset ovat syvästi isänmaallisia, tunnustetaan väriä ja lippua kaikessa, pukeutumisessa, kadut ja kodit koristellaan vihreäkeltaisin lipuin. Mutta auta armias, ei pidä sinun mennä osoittelemaan maan puutteita. Siihen on oikeus yksin heillä. Riolaiset ovat tässä suhteessa vielä överimpiä: Rio, cidade maravilhosa! - kaikuu kaikkialla. Ei olla köyhiä eikä kipeitä jos vaan löytyy pieninkin juhlimisen aihe.

Kävelemisestä puheenollen, lipokkaita ei voi ohittaa. Kaikki niitä käyttävät, paitsi turistit, aluksi. Siitä heidät tunnistaakin.

Peruslipokkaat saa alle 7,00 eurolla.

Lippokkaita pitää olla joka lähtöön, asusteeseen sopivat, tuunatut, korolla tai ilma. Urheiluseuroilla on omilla logoilla varustetut lipokkaansa. Suurissa häissä isäntäväki saatta hankkia kaikille vieraille aiheeseen tuunatut lipokkaat, jotka juhlan tiimellyksessä voi vaihtaa jalkaan.

Tuunattuja lipokkaita joka lähtöön.

Markkinoilla on kaksi merkkiä ylitse muiden - Havajanas sekä Ipanemas. Itse suosin Ipanemaseja, koska niissä on enemmän silikonia ja ovat siten pehmeämpiä.



Wolkin on sunshine...
…and just feel good, wooo'ou.

Se ikuisen nuoruuden kaipuu.

Brasilia on plastiikkakirurgian johtava maa ja edellekävijä.  Erityisesti Rio de Janeiron ja Sao Paolon "kauneusklinikat" ovat maailmankuuluja, joihin järjestetään "leikkausmatkoja" eri puolilta maailmaa. Hinnat ovat kohtuulliset realin arvon ollessa alhainen. Pakettialennuksia tarjotaan useamman toimenpiteen tekemiseen.

Korjataan kasvojen luustoa: pyöristetään tai terävoitetään leukaa, muotoillaan nenää ja silmäluomia sekä  kiristetään ihoa. Kun on riittävästi kiristetty, niin poistetaan luonnolliset kulmakarvat ja tatuoidaan tilalle uudet sopivaan kohtaan. Muokattavana eivät ole pelkästään kasvot, rinnat ja hampaat vaan myös kädet, vatsa, lantio ja pakarat. Miehet suosivat lisäksi silikonia pohkeisiin, hauksiin ja sixpack'iin.

Ana Maria Braga, tunnettu TV-kasvo.

Brasiliassa on, yhteiskuntaluokasta riippumatta, enemmän sääntö kuin poikkeus korjailla luonnon luomaa. Operaatioista puhutaan avoimesti, vaihdetaan mielipiteitä ja kokemuksia sekä suositellaan uusia operaatioita ystävillisessä hengessä. Peräti outona pidetään sitä, jos et ole kiinnostunut tai halukas korjailemaan kehosi "puutteita".

Kuukausittain ilmestyvä suosittu Plástica & Beleza lehti
kertoo alan viimeisimmät suuntaukset.

Ei tarvitse olla kovin tarkkasilmäinen huomatakseen katukuvassa kauneusleikkauksen läpikäyneitä ohikulkijoita. On myös enempi sääntö kuin poikkeus, että julkisuuden henkilöt ovat parannelleet ulkonäköään. Tiedustellessani paikallisilta ystäviltäni ketkä ovat tunnetuimpia kauneuskirurgian suurkuluttajia, mainittiin välittömästi kaksi ylitse muiden: TV-kasvo Ana Maria Braga ja Heloiza Pineiro, tunnetaan myös Ipaneman tyttönä.

Ipaneman tyttö, Heloiza Pineoro, malli.

Olin tässä yhtenä päivänä lounaalla paikallisen, iäkkäämmän ystävättäreni kanssa ja törmäsimme nuorekkaasti haarmaantuneeseen herrasmieheen. He jäivät keskustelemaan hartaasti keskenään. Lopulta  palattuaan pöytäämme ystäväni kertoi, että kyseinen henkilö oli hänen plastiikkakirurginsa nuoruusvuosilta. Ja kas, mies oli muuttunut niin, että ystävättäreni tunnisti hänet lopulta äänestä.

Niinpä niin! Muttei siinä kaikki, eihän se ole yrittäjä eikä mikään, ellei tarjoa palvelujaan, joten kirurgi oli ehdottanut ystävälleni, että hänen olisi aika "ryhdistää" kasvojaan.

Siinä sitten pohdimme lounaan verran onko se tarpeellista vai ei. Mutta silmiä ystäväni ei aikonut korjauttaa, sillä silmät ovat sielun peili, hän painotti. Eikä hän halunnut sen vääristävän.

Lehdessä ohjeistetaan mitä kauneuskirurgia
valittaessa tulee huomioida.

Sanottakoon tarkennukseksi, että arvostan suuresti plastiikkakirurgiaa, kun sillä hoidetaan vammoja ja epämuodostumia sekä esteettisiä ongelmia. Vaan onko esteettinen kirurgia oikea ratkaisu ihmiselle, joka on priorisoinut ongelmansa ulkonäköön. Toisinaan tuntuu siltä, että kauneusleikkauksista tulee toisille pakkomielle.

Kuherruskuukausi on ohi

Tuli pitempi katko luomisintoon ja postauksille. Oli vieraita sellaiset kolme kuukautta putkeen. Turistioppaana ja majatalon emäntänä toimiminen tyhjensi pajatson, vaikka olikin mukavat vieraat ja tuli vietettyä ihania hetkiä yhdessä. Vieraiden myötä arkirutiinit siirrettiin sivuun ja oltiin turistia heidän kanssaan. Viimeisten vieraiden lähdöstä on kulunut kuukausi. Vieroitusoireet on podettu ja arki painaa päälle.

Kotikulmat taka-alalla.

Valittamaan tässä rupeaisin, ei kuinkaan. Huomaan kuitenkin katsovani ympäristöä ja ihmisiä toisin silmin, aika on avartanut näkökulmia ja järkiperäistänyt odotuksia.

Ja silti on vähän ulkopuolinen olo. Enpä ollut odottanut juurtuvani tänne, pienimuotoista kotiutumista lähinnä ajatellut. Mutta tämä jatkuvassa epävarmuudessa eläminen vie voimia.

Kosteus ja helle - ihmiset kärsii, mut luonto kukkii.

Amanhã, não hoje

Arvuuttelua, tuleeko katonkorjaajat tänään vai vasta seuraavien sateiden jälkee, hoituuko iv-koneiden huolto vielä näiden helteiden aikan. On viisumin uusimista, vahvistuksien ja asioiden etenemisen odottamista.

Ei arvannut koko totuutta insinööri silloin kun paikallinen kolleega opetti hälle portugalin kielen termejä, joilla selviäisi pitkälle. "Amanhã, não hoje" (huomenna, ei tänään) on usein kuultu vastaus. Ja silloin voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Työt etenevät hitaasti ja tänä vuonna on kansallisten juhlapyhien lisäksi poikkeuksellisen paljon vapaapäiviä Riossa, sillä kaupunkilaiset saavat vapaaksi mahdollisesti myös jalkapallon MM-kisojen Riossa pelattavat ottelupäivät ja ainakin ne päivät jolloin Brasilia pelaa muissa kaupungeissa. Lisäksi ylimääräistä vapaata saadaan tänä vuona myös lokakuussa pidettävistä vaaleista.

Brasilian vuosikalenteri 2014

Kuluvan kalenterivuoden tapahtumat koettelevat työtehokkuutta todenteolla:

Tammi-maaliskuussa eletään karnevaaliaikaa, eikä silloin voida aloittaa mitään uutta, saati keskittyä käynnissäolevaan. Huhtikuussa on pääsiäisen lisäksi muita määrittämättömiä vapaapäiviä.

Ja tietysti lähestyvät jalkapallon MM-kisat edellyttävät myös penkkiurheilijoiden valmistautumisen aloittamista jo toukokuussa, ja kesäkuussa itse kisapäivät ovat nollatehoisia työpäiviä yrityksissä.
Heinäkuussa jatketaan lopputuloksen mukaisesti joko voiton juhlinnalla ja surraan katkeraa tappiota.

Vihdoin alkaa rauhoittua ja tehokas työaika astuu kehiin elo-syyskuun ajaksi. Kunnes lokakuussa joudutaan keskittymään täysipainoisesti vaaleihin. Kun niistä on toivuttu niin voidaan marraskuun verran puskea töitä ja yrittää kuroa paukkuneet työaikataulut umpeen ennen kuin jo valmistaudutaan vuoden lopun juhlintaan jouluineen  ja uuden vuoden vastaanottamisineen.

Siis karkeasti laskien neljännesvuosi tehdään töitä, muuten vietetään pyhiä, juhlitaan ja lomaillaan. Tää kansa osaa ottaa ilon irti. Ja mitä sitten, jos työt viivästyy ja aikataulut paukkuu. Onhan aina huominen - Amanhã!

Vuorijonoja silmänkantamattomiin.

Niin hidasta on tää

Kun seuraavan kerran lähdemme Suomi-lomalle, tulee kuluneeksi kahdeksan kuukautta täällä oloa.
Tänä aikana kuullun ymmärtäminen on parantunut melkoisesti ja "smool tookin" sanavarasto on kasvanut. Mutta, hitaasti, aivan liian hitaasti, kehittyy kielitaitoni.