Kaipausta ja akkujen latausta.

On päästävä koti-Suomeen säännöllisin väliajoin muuten sydän vääntyy karrelle ikävästä omien pikkupirpanoiden luo. Taaperoiden määrä on tämän työkomennuksen aikana kasvanut. Ajatuksiin hiipi ajoittain pelko, oppivatko tuntemaan meitä. Huolta on lievittänyt nykytekniikka, joka edesauttaa yhteydenpitoa mannerten yli.

Nuorimmainen taapero, vain päivän ikäinen ja jo jouduin
palaamaan Rioon.

Aika kuluu niin nopeaan, sen huomaa pienokaisen kasvusta. Itsehän en muutu enkä vanhene, omasta mielestä.

Kohta konttaa hän,
vaan hyvä on opettajansakin.

Tapaaminen pitkän ajan jälkeen on aina jännittävä, molemmin puolin. Vierastamista ja kainostelua.
Mutta hetken kuluttua jo puuhastellaan kuin eroa ei olisi ollutkaan.

Leipominen on yhteinen juttumme.

Ja paistumista valvotaan herkeämättä.

Luonnonrauha on myös aivan toisenlainen siellä kotona. Lempipaikkojani on lähellä olevan kosken varrelle rakennettu levähdyspaikka istuskella, nauttia kahvit, kuulostella luonnon ääniä ja haistella tuulia.

Mikä rauha ja hiljaisuus, maistuu
eväs ja mieli lepää.

Paluu takasin Rioon on arkipäiväistynyt, koneeseen meno on kuin reittibussiin hyppäisi, matkanteon hohto on jäänyt pois ja muuttunut rutiiniksi. Silti Brasilian luonto ja maisemat edelleen ilahduttavat värikkyydellään.

Näyttää oleskelu Rion auringon alla jatkuvan vielä tovin jos toisenkin. Joten jospa näitä päivityksiä tulisi tänä vuonna aktiivisemmin.

Matkanteon helpottamiseksi Brasiliassa on gringon hyvä huomioida seuraavia asioita.

Tässä muutama asia, jotka ottamalla huomioono voivat helpottaa matkailua Brasiliassa.

Siisteys

Vaikka ympäristöä roskataan holtittomasti ja autoista heitetään ulos tyhjät muovipullot ja sitä pienemmät roskat, on brasilialaisten henkilökohtainen hygienia hyvin korkealla tasolla.

Vedenkulutuksen rajoittamisesta huolimatta käydään suihkussa aamuin illoin ja välillä keskipäivälläkin. Joten pidä se mielessä jos olet reppumatkalainen ja asut hostelissa. Käy suihkussa ennen nukkumaan menoa, sillä siihen kiinnitetään huomiota. On lentäviä tarinoita ulkomaalaisten epäsiisteydestä.

Hikipisaroita ei pidä näkyä. Niin naiset kuin miehetkin kantavat kesäaikaan mukanaan pentä pyyhettä - hikiliinaa, johon pyyhitään kasvojen ja niskan hikipisarat. Kehon tuoksut pyritään peittämään hajuvedellä ja toisinaan julkisissa kulkuneuvoissa on sellainen tuoksujen riemukas kimara, ettei henkeä saa vedetyksi. Auta armias hajuallergikkoa.

Hikilina, vaatteen sävyyn sointuva.

Ravintoloiden käymälöissä on asiakkaille ilmaiseksi tarjolla kertakäyttöhammasharjoja, tahnaa ja suuvettä hampaiden puhdistamiseksi aterioinnin jälkeen. Brasilialaisten hampaat hohtavat valkoisuutta ja hammaslääkäreiden vastaanottopisteitä on ainakin yksi korttelia kohden. Eikä siellä korjata reikiä vaan hoidetaan hampaiden ulkonäköä, valkaistaan ja tehdään oikomishoitoja. Erikseen pitää tiedustella jos paikkausta tarvitset.

Jalkine-etiketti

Jokainen kulkee lipokkaissa. Paitsi kaupungin keskustassa, toimistotöissä, treffeillä/kutsuilla ja illalla ravintolassa.

Turistin tuntee siitä, että hänellä on sandaalit rannalla ja lipokkaat illalla ravintolassa. Lipokkaista lisää aikaisemmassa blogissani Walking on sunshine

Älä syö sormin - mitään

Alkuaikoina ihmettelin kahviloiden servettejä. Ne ovat sellaista kovaa silkkipaperin tapaista, johon ei voi pyyhkiä suutaan saati sormiaan. Ei niiden tarkoitus ole sitä varten. Ne toimivat erinomaisesti ottimena kun syöt piirakkaa, kanankoipea tai pizza-palaa.

Herkullisia, suolaisia piirakoita, on syötävä varoen,
ettei kuuma sisus polta  suuta.

Toisissa pizzerioissa saat muovisen kertakäyttöhansikkan ateriasi nauttimiseksi. Siinä kohtaa meikäläinen jo pyyteli haarukkaa ja veistä.

Täsmällisyys

Brasilialaisten aikakäsitys on omaa luokkaansa. Jos kutsussa lukee klo 20.00 niin brasilialaiset saapuvat aikaisintaan tunnin tai puolentoista kuluttua siitä. Olimme olleet Riossa vain pari kuukautta kun saimme kutsun syntymäpäiville ravintolaan. Meitä oli siinä pieni suomalainen porukka ja tietysti olimme paikalla sovittuun aikaan, täsmällisesti. Hyvä, että ravintola oli ehtinyt aueta, tarjoilijat vielä alkukankeuttaan kulkivat seiniä pitkin ja välttelivät meitä. Tilasimme alkujuomat ja odottelimme sankaria brasilialaisten ystäviensä kanssa saapuvaksi. Kului toinen tunti ja meillä jo kova nälkä siinä vaiheessa. Tilasimme ruoat ja kun ne eteemme saimme saapui sankari seurueineen. 

Ulkomaalaiset keskenään tietävät jo mainita, onko kutsun aika täsmällinen vai brasilialaisittain joustava.

Tehokkuus

Se on käsite, joka mielestäni puuttuu brasilialaisesta sanastosta. Ja siihen törmää päivittäin. Ihmettelen kahvilassa tiskin takana olevien myyjien määrää, kunnes selviää, että heillä jokaisella on oma tehtävänsä palveluketjussa. Teen tilauksen yhdelle tarjoilijalle, hän raportoi tilauksen kassalle, ilmoittaa asian kahvikoneenkäyttäjälle ja leivonnaisen annostelijalle. Minä maksan tilauksen kassalle, joka antaa maksetun kuitin ensimmäiselle tarjoilijalle. Tämä odottaa toisten suoritusten päättymistä ja tuo lopulta tilauksen minulle pöytään.

Rentouttava hetki kaiken hässäköinnin jälkeen.

Onneksi kahvi on täällä todella kuumaa. Ei ehdi jäähtyä se. On aivan turha vaatia brasilialaiselta tehokkuutta, nopeaa toimintaa. Siitä syntyy ainoastaan turhautuneisuutta ja ärtyisyyttä, jonka jälkeen asioiden toimittaminen on entistä hankalampaa.

Arvosteleminen

Onhan se niin, että suomalainenkin pahoittaa mielensä jos ulkomaalainen arvostelee Suomessa meidän tapaamme toimia.

Täällä se vain tuntuu olevan vielä voimakkaampaa. Ei pidä edes mennä mukaan keskusteluun, jossa brasilialainen arvostelee omia politikoitaan, korruptiota tai maansa tapaa toimia. Lyhyeksi jä keskustelu, jos erehdyt jotain kommentoimaan. Saat vain osaksesi paheksuntaa ja katseen, joka sanoo: "Mitä kuvittelet asiasta tietäväsi?!"

Kaunis kaupunki, Rio de Janeiro, näkymä Veljes-vuorilta, sydämenmuotoinen
Lagoan lahti ja Ipaneman ranta.

Esse e o nosso Brasil - "Tällainen on Brasiliamme"- sanonta, jota käytetään kuittaamaan kun jokin asia ei nyt vaan mene niin kuin olisi toivottavaa. Sitä ei tule gringon käyttää, se saa aikaan pahaa mieltä paikallisissa.

Yksityisyys

Myös yksityisyys-käsitteen erilaisuuteen on hyvä tottua. Ihmiset ovat äänekkäitä, kovin välittömiä, tuttavallisia ja saattavat kysellä hyvinkin yksityiskohtaisia asioita, johon et ole tottunut. Kirjoitin aikaisemmin kauneusleikkauksista, täysin julkinen asia ja kovasti keskusteltu. Yksityisasioita puidaan äänekkäästi ympärillä olevista ihmisitä riippumatta, niin julkisessa liikennevälineissä, ravintoloissa kuin rannallakin.

Brasilialaiset pitävät myös täysin soveliaana kiihkeänkin suutelemisen ja hyväilemisen julkisilla paikoilla. Siinä häveliämpää jo hirvittää.

Laskuvesi on voimakas näin talvisaikaan.
Jylhät Veljes-vuoret taustalla.

Kerrostaloasumisessa huomaa yksityisyyden kapeuden huonoista äänieristyksistä. Niin riitelyt kuin äänekkäät makuhuonemanööverit hoituva arkisella rutiinilla naapureista piittaamatta. Kielitaidon rajallisuus suojelee minua vielä tässä tilanteessa jonkin verran.

Että sellaista remppaa tällä kertaa

Asuntomme on rakennettu sellaiset 30 vuotta sitten ja keittiö kaappeineen olivat todennäköisesti melkolailla samaa ikäkautta, saumat irvisteli, vesihana tipputti ja tiskiallaskaappiin valui vettä.

Vaikka kuinka yritti pitää siistinä niin oli jatkuvasti nuhruisen näköistä. Ehdotuksemme vaihtaa keittiökaapit ensimmäisen asuinvuotemme aikaan sai vastakaikua nyt kolmannen vuoden alettua.

Aikaa kaappien vaihtoon tulisi kulumaan viitisen päivää, sanottiin. Niinpä, ajattelin. Kuinka oikeassa olinkaan, eikä mikään yllätä minua enää. Luulisin.

Ja mitä sieltä paljastuukaan.

Joten tuumasta toimeen, vanhojen kaappien purku. Se kävi sukkelaan puolessa päivässä. Vaan kas, niin paljastui kaapin takaa vesivahinko, joka oli lähtöisin välikatolta. Katto oli hapero useasta kohtaa, pienikin kosketus aiheutti ison reiän. Sem problema - ei hätää, korjataan heti. Kosmeettisesti, jotain tököttiä, mitä-lie taputeltiin päälle ja paikkailtiin, että siinä. Jäljet jäävät uuden kaapin taakse.

Haperoa oli katto, mutta piiloon jää.

Vanhat kaapit saatu alta pois ja katto paikattu, joten eiku uusia tilalle. Tulivat hienosti useammassa paketissa, ihmeteltiin sitä määrää. Kysyin kaappeja tuoneilta miehiltä, milloin aloittavat asennuksen, niin ei, hehän vain toivat tavaran. Asentajat tulevaat huomenna, tai kenties loppuviikosta. "Amanha, não hoje - humenna, ehkä, kenties, mahdollisesti, muttei tänään" - sanonta, jonka kuullessaan on hyvä ottaa rauhallinen asenne.

Vesihana, suihku, pesukone ... mitä vielä

Siinä asennusmiehiä odotellessa voisi vaihtaa sen väliaikaisen hanan, tai siis oikeastaan kaksi hanaa. Sillä kun edellinen tiputteleva hana vaihdettiin niin kuumavesipuolen hanan tilalle laitettiin koristeeksi hana, jonka ei ollut tarkoituskaan toimia sillä kuumaa vettä ei tule, mutta kun reikää ei haluttu jättää näkyviin niin feikkihana sai kelvata väliaikasesti, eli kaksi vuotta.

Ennen remppaa, kaksine hanoineen.

Koskapa putkimies pääsi tulemaan vain sinä lauantaina, päätimme insinöörin kanssa mennä alta pois siksi aikaa. Kun palasimme takasin oli uusi hana paikallaan ja suojalevy liimattu umpeen uskomattoman kamalan katkuisella liimalla. Haistoimme sen alakerran ulko-ovelle asti ja mehän asumme viidennessä kerroksessa.

Ihmettelin kun keittiössä hääräsi useampi henkilö emäntä mukaanlukien ja heillä oli hätäinen ilme kasvoillaan. Ja sitten se paljastui - um problema piqueno. Sanoivat ettei putkea saatu kunnolla umpeen, se jäi tihuttamaan "hieman", mutta kyllä se vuoden kestää.

Jo tihkui putki niin, että piti laitta rätti keräämään vedet.

Sehän ei meidän insinöörille käynyt laisinkaan, vaan korjata pitää se ja samantein. Oli jo iltapäivä, lauantai, eikä sunnuntaina tehdä töitä kuin ääritapauksessa ja ei kai tämä nyt ole sellainen - vuotava vesiputki. Siinä sovitellessamme päädyttiin maanantaihin. Koko sunnuntain seurailin kuinka saumoista alkoi tihkua vesipisaroita ja maanantaiaamuna valui jo pienenä norona. Että vuoden olis kestänyt se?!

Piikkaus, paikkaus ja eiku umpeen.

Maanataiaamuna insinööri totesi suihkun lämminvesivaraajan lakanneen toimimasta. Eiköhän se hoidu samalla kun putkimies tulee korjaamaan keittiön putkea.

Tuli uusi putkimies piikkaamaan keittiön seinää ja paikkaamaan vuotokohtaa. Olin läsnä koko päivän, en poistunut paikalta niin, että joku olisi tehnyt tietämättäni mitään. Ennen kuin seinä laitettiin umpeen tarkastin itse paikkauksen pitävyyden.

Ja sitten eiku lämminvesivaraajan kimppuun. Ei, ongelma ei ole varaajassa, vaan suihku pitäisi vaihtaa sähkölämmitteiseen suuttimeen. Ennen kuin ehdin mitään miettiä niin jo oli tullut uusi sähkösuutin ja sitä kovaa vauhtia asennettiin.  Ei, ei mennyt taaskaan niinkuin siellä missälie!

Sähkökäyttöinen suihku.
Kuis toi piuhojen suojaus kosteassa tilassa?

Aivan liian iso oli suutin siihen tilaan ja veden määrä oli liian pieni. Siihen putkimies totesi, että se johtuu liian pienistä putkista, ei pääse riittävästi vettä tulemaan. Niinpä. Katolle kiipesi hän seuraavana päivänä ja laittoi välikappaleen, jossa isompi halkaisia. Siis mitä, ei tullut enemmän vettä, tietenkään.

Tässä kohtaa ymmärsi jo humanistikin, että nyt on vedätyksen makua. Jouduin korottamaan ääntä, ehkä. Mutta vaadin, että nyt kutsutaan paikalle vedenlämmittimistä ymmärstävä mekaanikko ja vaihdetaan se ...keleen suutin siihen  takasin.

Alkuperäinen suihkun suutin.

Kun asiantuntija tuli paikalle seuraavana päivänä, purki lämmittimen osiin ja totesi, että oli täyttynyt putkistosta irronneesta kuonasta ja tukkeutunut. Tarvittiin siis vain puhdistus ja se oli siinä, selvisi myös se vähäinen vedenmäärä.

Puhdistus suoritettu, nyt eiku kasataan ennalleen.

Seuraavana päivänä pysähtyi pyykkikone kesken pesuohjelman. Päätin, että tähän en puutu sen enempää. Taisi habitukseni viestittää selkeästi ajatuksiani, sillä kaikki tapahtui nopeasti, paikalle tuli mekaanikko, vei jonkin osan mennessään ja palasi jo kohta takaisin. Enkka - alle kolmen tunnin hoitui se korjaus.

Uskoisin, että oli enkka se, kolmessa tunnissa korjattu.

Entä se keittiökaappiasennus?

Niin se, asentajat ilmestyivät viikon kuluttua. Ja kävi ilmi, että hienot italialaista designeä olevat kaapit tehdään pitkästä levystä paikanpäällä. Eli ainoa mikä on italialasta on vetimet.

Oli kaksi miestä toinen mittasi ja toinen sahasi, toinen pisti paikalleen ja toinen antoi ruuvit. Iltapäivälla alkoi sataa ja koska sahasivat levyä terassilla, ilmoittivat, että työt loppuu sateen ajaksi ja palaavat sitten seuraavana päivänä. Olisitte nähneet heidän ilmeensä kun hilppasin terassille, siirsin kalusteet sivuun ja hilasin heidän työkalunsa katoksen alle ja sanoin, että työt jatkuu nyt.

Hyvin saattoi jatkaa töitä sateesta huolimatta.

Valmistuhan se, lopulta. Minkä pielysmiehen rakunnusala onkaan minussa menettänyt.
Jälki oli parempi kuin aikaisempi, mutta pientä viilausta tarvittiin seuraavina päivinä, saumojen viimeistelyä, hyllyjen suoristamista ja totuttelua siihen, että kuulmakaappien ovet törmäävät toisiinsa. Pientä.

Eikai se ny ni nogonuugaa!

Havantoja katuvilinässä

Mikä onkaan mukavampaa kun istahtaa hetkeksi katukahvilan terassille ja havainnoida ohi kiitävää vilinää.

Cariocat, siis syntyperäiset riolaiset, ovat suvaitsevaista porukkaa. Sen havaitsee monesta asiasta, tässä muutama:

Hellyyttä osoitetaan avoimesti, näkee paljon käsikädessä kulkevia eri-ikäisiä pareja, halaillaan ja annetaan poskisuudelmat vastaan tuleville tutuille.

Käsikynkkää.

Suhtautuminen kerjäläisiin on neutraalia. Ei vältellä tai kierretä kaukaa, eikä olla ylitsepursuavan anteliaita. Jos kerjäläinen pummaa tupakkaa tai rahaa niin annetaan se juuri sytytetty tupakka, saadut vaihtorahakolikot tai lautaselle jäänyt ruoka.

Koirat pääsevät omistajiensa kanssa kahviloihin ja kauppaan, eikä tarjoilijat ole moksistkaan, saattavat rapsuttaa koiraa ja leperrellä niille.

Vanhuksia arvostetaan, sen näkee monesta.
Ja lemmikkejä kans.

On hyvin luonnollista ja usein nähtyä, että katuvilinässä kohtaa ohikulkijan, jonka housujen takalisto ja haaroväli on märkä. Se ei estä lounasravintolaan pääsyä, sillä rannaltahan sitä ollaan tulossa ja alla on märkä uima-asu.

Rannalle mukaan ei oteta yhtään ylimääräistä, useimmiten vain kanga, joka toimii sekä makuualustana, että pyyhkeenä ja lopuksi kietaistaan mekoksi. Kätevää.

Rannalla voi ostaa mieleisensä kanga-kietaisuliinan.

Liikenne on täällä ihan omaa luokkaansa, sanoisinko hallittu kaaos, useimmiten. Automäärä on valtava ja ruuhkat sen mukaisia. Auton parkkeeraus on taitolaji sinäänsä ja suvaitsevaisuutta löytyy siinäkin.

Kaksi yhden paikalla, joustavaa.
Ei hyväiksyis pohjoisen Parkki-Pirkkot.

Ruuhkien vuoksi mopot ja prätkät ovat täällä hyvin suosittuja, sukkuloivat autojen seassa, vaihtaen holtittomasti kaistaa kun jono pysähtyy.

Paljon mahtuu niitä pieneen tilaan parkkiin.

Autonkuljettajat, varsinkin bussikuskit, ajavat kuin viimistä päivää. Liikennevalojen vaihtuessa vihreästä punaisiksi - painetaan kaasua ja pyritään pääsemään vanhoilla risteyksen yli. Aina se ei onnistu, ei.

Ei ehtinyt vanhoilla yli, vaan tuli toisen tönäisemäksi ja
vaihtoi kulkusuuntaa suoraan kauppaan.

Jämptiys ja turhamaisuus

Siisteys rantakaduilla on tarkkaan valvottua, omat poliisit sitä varten. Tupakantumppia ei saa heittää kadulle, sakot voi muuten saada.

Rantapoliisit valvovat järjestystä rannalla, siis hiekalla, pullistelevat hyvin treenattuja lihaksiaan sekä nauttivat ympärillä levittäytyvästä silmänruoasta. Mutta roskaamisen valvominen ei kuulu heille. Ja ihmiset jättävät roskansa mihin sattuu ja jälki on hietikolla todella surullista.

Kahviloissa tai julkisissa tiloissa ei saa tupakoida, mutta aina voi työntää tupakkaa pitelevän kätensä katukuppilan kaiteen yli ja kurkottaa sen perään tupakoidesaan. Aikamoista akrobatiaa on tullut nähtyä.

Euroopassa naureskellaan "junttiraidoille" - bikinien olkainten jättämille rajoille, mutta täällä ne ovat sitä vastoin hartaasti hankittuja, koska siten voit osoittaa olevasi vaaleaihoinen.

Turvallisuussyistä ihmiset eivät pukeudu aitoihin koruihin, ne korvataan keino-vastaavilla ja rihkamakauppoja löytyy joka kadun kulmasta.

Näyttäviä ovat nämä riipukset.

Walking on sunshine

…mmmmm jeeijeee!

Tuli todella pitkä paussi blogin päivitykseen. Kas kun ei pitänyt kannettava vihreästä teestä, ei, vaikka muut sitä niin terveelliseksi ylistävät. Simahti siihen se. Ja kesti tovin ja toisenkin kun odottelin uuden koneen saapumista. Mutta nyt asiaan.

Kolmas vuosi jo pitkällä oleilua täällä Rion auringon alla. Aika on rientänyt nopeasti. Tuntuu kuin vastä äsken sain idean tästä otsikosta sukulaiselta, joka täällä kävi - aivan, jo puolitoista vuotta sitten. Terveisiä vaan Poriin!

Mikäs on kuljeskellessa kun aurinko paistaa, hedelmät ovat makeita ja mieli korkealla. Ovat Ipaneman kadut käyneet tutuiksi ja kotikulmilla vastaan tulevat ihmiset tervehtivät. Joten tutuksi olen tainnut minäkin käydä.

I´m walking on sunshine....

Välitilinpäätös

Lienee välitilinpäätöksen aika, kun on tätä kokemusta kertynyt, ainakin jonkin verran.
Nyt hymyilyttää kun muistelee niitä ensimmäisten kuukausien aikaisia mietteitä ja kokemuksia:

• Kaikki oli hämmentävää, meluisaa ja ihmisiä oli niin paljon rannoilla, kadulla ja kaupoissa.
• Kaupassakäynti oli haastava rasti. Etsin kuukauden päivät tiskiharjaa. Mutta ei, silmät vilistivät kaupan hyllyjä, eikä vain osunut silmään. Tavaroiden ryhmittely ja esillepano poikkeaa totutusta.
• Pystykahvilakäynti hermostutti jo ajatuksena: tee tilaus - onnistuu sormella osoittamalla, mutta mutta, sitten olikin mentävä kassalle ja maksettava tehty tilaus. Jepjep, monen harjoittelukerran jälkeen alkoi jo sujua: Salgado, cafe com leite e água sem gas. Pystiskahviloissa pitää joko käydä ensin kassalla maksamassa tulevat ostoksensa ja sitten kuittia vastaan lunastaa ne tai sitten toistepäin, mikä oli ehkä kuitenkin helpompi.
• Paikallisille oma reviirialue on huomattavasti pienempä kuin suomalaisille. Rannalla ja joukkoliikennevälineissä ollaan melkolailla lähituntumassa.
• Jonottaminen on brasilialaisille tuttua ja taitolaji sinäänsä. Mietityttää vaan, että pienellä työn suunnittelulla, ei syntyisi jonoja niin paljon.
• Auton töötin käyttö oli opittava ja liikenteessä kainostelusta on luovuttava. Myös jalankulkijana on oltava tarkkana aivan eri tavalla kuin Suomessa, yksisuuntaista katua vastavirtaan ajelevat pyörät tulevat niin äänettömästä, että siinä jää alle helposti. Eikä hälyytysajoneuvolla välttämättä ole keikka päällä, vaikka pillit ulvoo käheänä. Niitä käytetään aina, vuorokaudenajasta ja ruuhkan määrästä riippumatta.
• Paljaaseen pintaan turtuu. Ei sovi paikka tiukkapipoisille. Ihmiset vain ovat täällä huomattavasti enemmän sinut kehonsa kanssa, eivätkä kainostele tai peittele sitä.
• Brasilialaiset ovat syvästi isänmaallisia, tunnustetaan väriä ja lippua kaikessa, pukeutumisessa, kadut ja kodit koristellaan vihreäkeltaisin lipuin. Mutta auta armias, ei pidä sinun mennä osoittelemaan maan puutteita. Siihen on oikeus yksin heillä. Riolaiset ovat tässä suhteessa vielä överimpiä: Rio, cidade maravilhosa! - kaikuu kaikkialla. Ei olla köyhiä eikä kipeitä jos vaan löytyy pieninkin juhlimisen aihe.

Kävelemisestä puheenollen, lipokkaita ei voi ohittaa. Kaikki niitä käyttävät, paitsi turistit, aluksi. Siitä heidät tunnistaakin.

Peruslipokkaat saa alle 7,00 eurolla.

Lippokkaita pitää olla joka lähtöön, asusteeseen sopivat, tuunatut, korolla tai ilma. Urheiluseuroilla on omilla logoilla varustetut lipokkaansa. Suurissa häissä isäntäväki saatta hankkia kaikille vieraille aiheeseen tuunatut lipokkaat, jotka juhlan tiimellyksessä voi vaihtaa jalkaan.

Tuunattuja lipokkaita joka lähtöön.

Markkinoilla on kaksi merkkiä ylitse muiden - Havajanas sekä Ipanemas. Itse suosin Ipanemaseja, koska niissä on enemmän silikonia ja ovat siten pehmeämpiä.



Wolkin on sunshine...
…and just feel good, wooo'ou.

Se ikuisen nuoruuden kaipuu.

Brasilia on plastiikkakirurgian johtava maa ja edellekävijä.  Erityisesti Rio de Janeiron ja Sao Paolon "kauneusklinikat" ovat maailmankuuluja, joihin järjestetään "leikkausmatkoja" eri puolilta maailmaa. Hinnat ovat kohtuulliset realin arvon ollessa alhainen. Pakettialennuksia tarjotaan useamman toimenpiteen tekemiseen.

Korjataan kasvojen luustoa: pyöristetään tai terävoitetään leukaa, muotoillaan nenää ja silmäluomia sekä  kiristetään ihoa. Kun on riittävästi kiristetty, niin poistetaan luonnolliset kulmakarvat ja tatuoidaan tilalle uudet sopivaan kohtaan. Muokattavana eivät ole pelkästään kasvot, rinnat ja hampaat vaan myös kädet, vatsa, lantio ja pakarat. Miehet suosivat lisäksi silikonia pohkeisiin, hauksiin ja sixpack'iin.

Ana Maria Braga, tunnettu TV-kasvo.

Brasiliassa on, yhteiskuntaluokasta riippumatta, enemmän sääntö kuin poikkeus korjailla luonnon luomaa. Operaatioista puhutaan avoimesti, vaihdetaan mielipiteitä ja kokemuksia sekä suositellaan uusia operaatioita ystävillisessä hengessä. Peräti outona pidetään sitä, jos et ole kiinnostunut tai halukas korjailemaan kehosi "puutteita".

Kuukausittain ilmestyvä suosittu Plástica & Beleza lehti
kertoo alan viimeisimmät suuntaukset.

Ei tarvitse olla kovin tarkkasilmäinen huomatakseen katukuvassa kauneusleikkauksen läpikäyneitä ohikulkijoita. On myös enempi sääntö kuin poikkeus, että julkisuuden henkilöt ovat parannelleet ulkonäköään. Tiedustellessani paikallisilta ystäviltäni ketkä ovat tunnetuimpia kauneuskirurgian suurkuluttajia, mainittiin välittömästi kaksi ylitse muiden: TV-kasvo Ana Maria Braga ja Heloiza Pineiro, tunnetaan myös Ipaneman tyttönä.

Ipaneman tyttö, Heloiza Pineoro, malli.

Olin tässä yhtenä päivänä lounaalla paikallisen, iäkkäämmän ystävättäreni kanssa ja törmäsimme nuorekkaasti haarmaantuneeseen herrasmieheen. He jäivät keskustelemaan hartaasti keskenään. Lopulta  palattuaan pöytäämme ystäväni kertoi, että kyseinen henkilö oli hänen plastiikkakirurginsa nuoruusvuosilta. Ja kas, mies oli muuttunut niin, että ystävättäreni tunnisti hänet lopulta äänestä.

Niinpä niin! Muttei siinä kaikki, eihän se ole yrittäjä eikä mikään, ellei tarjoa palvelujaan, joten kirurgi oli ehdottanut ystävälleni, että hänen olisi aika "ryhdistää" kasvojaan.

Siinä sitten pohdimme lounaan verran onko se tarpeellista vai ei. Mutta silmiä ystäväni ei aikonut korjauttaa, sillä silmät ovat sielun peili, hän painotti. Eikä hän halunnut sen vääristävän.

Lehdessä ohjeistetaan mitä kauneuskirurgia
valittaessa tulee huomioida.

Sanottakoon tarkennukseksi, että arvostan suuresti plastiikkakirurgiaa, kun sillä hoidetaan vammoja ja epämuodostumia sekä esteettisiä ongelmia. Vaan onko esteettinen kirurgia oikea ratkaisu ihmiselle, joka on priorisoinut ongelmansa ulkonäköön. Toisinaan tuntuu siltä, että kauneusleikkauksista tulee toisille pakkomielle.

Kuherruskuukausi on ohi

Tuli pitempi katko luomisintoon ja postauksille. Oli vieraita sellaiset kolme kuukautta putkeen. Turistioppaana ja majatalon emäntänä toimiminen tyhjensi pajatson, vaikka olikin mukavat vieraat ja tuli vietettyä ihania hetkiä yhdessä. Vieraiden myötä arkirutiinit siirrettiin sivuun ja oltiin turistia heidän kanssaan. Viimeisten vieraiden lähdöstä on kulunut kuukausi. Vieroitusoireet on podettu ja arki painaa päälle.

Kotikulmat taka-alalla.

Valittamaan tässä rupeaisin, ei kuinkaan. Huomaan kuitenkin katsovani ympäristöä ja ihmisiä toisin silmin, aika on avartanut näkökulmia ja järkiperäistänyt odotuksia.

Ja silti on vähän ulkopuolinen olo. Enpä ollut odottanut juurtuvani tänne, pienimuotoista kotiutumista lähinnä ajatellut. Mutta tämä jatkuvassa epävarmuudessa eläminen vie voimia.

Kosteus ja helle - ihmiset kärsii, mut luonto kukkii.

Amanhã, não hoje

Arvuuttelua, tuleeko katonkorjaajat tänään vai vasta seuraavien sateiden jälkee, hoituuko iv-koneiden huolto vielä näiden helteiden aikan. On viisumin uusimista, vahvistuksien ja asioiden etenemisen odottamista.

Ei arvannut koko totuutta insinööri silloin kun paikallinen kolleega opetti hälle portugalin kielen termejä, joilla selviäisi pitkälle. "Amanhã, não hoje" (huomenna, ei tänään) on usein kuultu vastaus. Ja silloin voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Työt etenevät hitaasti ja tänä vuonna on kansallisten juhlapyhien lisäksi poikkeuksellisen paljon vapaapäiviä Riossa, sillä kaupunkilaiset saavat vapaaksi mahdollisesti myös jalkapallon MM-kisojen Riossa pelattavat ottelupäivät ja ainakin ne päivät jolloin Brasilia pelaa muissa kaupungeissa. Lisäksi ylimääräistä vapaata saadaan tänä vuona myös lokakuussa pidettävistä vaaleista.

Brasilian vuosikalenteri 2014

Kuluvan kalenterivuoden tapahtumat koettelevat työtehokkuutta todenteolla:

Tammi-maaliskuussa eletään karnevaaliaikaa, eikä silloin voida aloittaa mitään uutta, saati keskittyä käynnissäolevaan. Huhtikuussa on pääsiäisen lisäksi muita määrittämättömiä vapaapäiviä.

Ja tietysti lähestyvät jalkapallon MM-kisat edellyttävät myös penkkiurheilijoiden valmistautumisen aloittamista jo toukokuussa, ja kesäkuussa itse kisapäivät ovat nollatehoisia työpäiviä yrityksissä.
Heinäkuussa jatketaan lopputuloksen mukaisesti joko voiton juhlinnalla ja surraan katkeraa tappiota.

Vihdoin alkaa rauhoittua ja tehokas työaika astuu kehiin elo-syyskuun ajaksi. Kunnes lokakuussa joudutaan keskittymään täysipainoisesti vaaleihin. Kun niistä on toivuttu niin voidaan marraskuun verran puskea töitä ja yrittää kuroa paukkuneet työaikataulut umpeen ennen kuin jo valmistaudutaan vuoden lopun juhlintaan jouluineen  ja uuden vuoden vastaanottamisineen.

Siis karkeasti laskien neljännesvuosi tehdään töitä, muuten vietetään pyhiä, juhlitaan ja lomaillaan. Tää kansa osaa ottaa ilon irti. Ja mitä sitten, jos työt viivästyy ja aikataulut paukkuu. Onhan aina huominen - Amanhã!

Vuorijonoja silmänkantamattomiin.

Niin hidasta on tää

Kun seuraavan kerran lähdemme Suomi-lomalle, tulee kuluneeksi kahdeksan kuukautta täällä oloa.
Tänä aikana kuullun ymmärtäminen on parantunut melkoisesti ja "smool tookin" sanavarasto on kasvanut. Mutta, hitaasti, aivan liian hitaasti, kehittyy kielitaitoni.