Auringon aika: You can´t judge a book by its cover!

Näillä kotikulmilla liikkuu paljon värikkäitä persoonia, joihin törmää tämän tästä. Yhden nimitin Kotitontuksi, asunnoton, joka pyörii kahviloiden ja kaupan ovenpielissä odottaen almua. Hän ilmestyy aina välillä ja sitten on pitkiä aikoja pois.

Toinen, joka kiinnitti huomioni on naishenkilö. Hän vetää perässään kauppakärryä, sellaista paikallista häkkyrää, jossa kuljettaa mukaaan erinäisiä nyssäköitä ja tekokukkia.

Tämä langanlaiha henkilö kulkee omissa maailmoissaan, mumise itsekseen tai on puhuvinaan kännykkään, peukalo korvassa ja pikkusormi suun edessä. Välillä riidelleen ja välillä äänekkäästi nauraen.

Ajattelin, että siinä on varmaan paikallinen Kassialma. Muttei kuitenkaan. Hänen olemuksessaan oli jotain, mikä soti kyseistä mielikuvaa vastaan. Joten aloin kutsua häntä Kortteliruusuksi, sillä hänellä oli useimmiten hiuksissaan silkkinen tekokukka, tai kaksi.

Kiinnostukseni heräsi kun näin hänet ikuistetun myös seinäpiirustuksiin. Mitä tämän ilmiön takaa saattaa löytyy?

Keskellä on hän.

Yhtenä päivänä kotiin palatessani huomasin hänen juttelevan vuokraemäntämme kanssa. Siinä sitten esittäydyimme ja selvisi hänen nimensä - Ana. Myöhemmin sain kuulla, että hän oli nuorudessaan tunnettu laulaja. Ja ei, hän ei asu kadulla, vaan on vauraan suvun jäsen ja asustaa omassa talossa jossain täällä Ipanemalla.

Mulher de Branco - nainen valkoisissa

Eli kyseessä onkin Rion elävä legenda, "Mulher de Branco de Ipanema" - Ipaneman nainen valkoisissa. Vuosia hän pukeutui valkoisiin koska rakas isoäitinsä oli kuollut. Valkoinen mielletään toisissa kulttuureissa puhtauden ja kuoleman väriksi. Mustaa hän ei ole halunnut koskaan käyttää.

Väri on vaihtunut siniseen, joskus hieman
pinkkiä ja keltaistakin.

Kerran rantakuppilassa istuskellessani hän tuli pöytääni ja alkoi jutella virheettömällä engannin kielellä. Olin mykistynyt. Hän taitaa äidinkielen lisäksi englantia, ranskaa ja saksaa. Hän kertoi pitkät tarinat elämästään ja kuinka he nuoruuden hurjimpaan hippiaikaan 70-luvulla asustelivat rannalla seuraten auringon nousua ja laskua päivät päästään. Sitten osui kohdalle hänen sanojensa mukaan "bad trip" - rankempi trippi ja sydänkohtaus. Sen myötä meni terveys.

Ranta on AnaMarialle edelleen kaikki kaikessa.

Laulajana AnaMaria vaikutti 60- ja 70-luvuilla tehden bossa novaa tunnetuksi niin kotimaassa kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa, asustaen pitkiä aikoja Kaliforniassa ja New Yorkissa. Hän oli naimisissa muusikko ja lauluntekijä Marcos Valle'n kanssa sekä muusana Sérgio Mendes'ille.

Hänen merkityksensä ja panoksensa bossa nova musiikkiin on tänä päivänä tunnustettu, hänestä mm. julkaistiin vuonna 2012 dokumenttielokuva. Silti monikaan kadunkulkija ei häntä tunnista, vaan jälkeensä heitetään hämmentyneitä katseita ja naurahduksia.