Brasilialaista ruokakulttuuria, osa 1

Ruoka, sen valmistaminen ja tapa nauttia kertoo paljon maan perinteistä ja kulttuurista. Brasilialainen ruokakulttuuri on sekoitus kolmesta eri kulttuurista: portugalilaisesta, arfrikkalaisesta sekä paikallisten intiaaninen perinneruoista.

Brasilialaisille ruokailu on yhdessäoloa, pöydässä istutaan pitkään, jutellaan äänekkäästi, nautitaan antimista ja hyvästä seurasta. Paljon käydään myös ulkona syömässä, perheen, ystävien ja suvun kesken. Tunnelma on pöydässä äänekästä, jopa niin, ettei viereisessä pöydässä kuule omaa ääntään.

Katukauppiaat myyvät "äkkimakeita" leivoksia.

Portugalilaiset vallottajat toivat tulleessan kuivatun turskan, linguça-kestomakkaran, keitot ja muhennokset sekä tolkuttomat määrät erilaisia voi+sokeri+munapohjaisia maikeita leivonnaisia.

Kuivattua turskaa.

Afrikkalaiset orjat toivat mukanaan palmuöljyn, maa- ja cashew-pähkinät, riisin ja pavut sekä kuivatun lihan. Hyvin säilyvää ja ravintopitoista, tuhtia, etten sanoisi.

Kuivattua lihaa ja kestomakkaroita on tarjolla metrikaupalla.

                                   

Brasilian luonto tarjoaa runsain määrin yrttejä, hedelmiä, kasviksia sekä juureksia. Intiaaninen ruokakulttuurin myötä brasilialaiseen keittiöön ovat juurtuneet kookosvesi, -öljy, -maito ja -jauho sekä mausteet, kalat ja eksoottiset hedelmät.

Luonnossa kypsyneet mehukkaat ekstoottiset hedelmät.

Kirjoitinkin jo aikaisemmin torien runsaasta tarjonnasta. Löytyy jos jonkinlaista, minulle vierasta kasvi- ja eläinkunnan tuotetta. Torille on hyvä mennä aikaisin aamulla, silloin valikoima on runsas ja eläinkunnan tuotteet tuoreita. Toisaalta puolenpäivän aikaan alkaa alennusmyynti ja hedelmiä sekä kukkia saa suomalaisittain ajateltuna ihan pilkkahintaan.

Ja tästä tehdään kalapata.

Näiden kolmen kulttuurin sekoitus on synnyttänyt monta maailmallakin mainetta niittänyttä reseptiä. Yksi tunnetuimmista lienee papupataruoka Feijoada, jonka perusraaka-aineet ovat mustat pavut (feijão - papu) sekä vaihtoehtoisesti liha/makkara, kana tai kala.

Feijoada on melko raskas ruokalaji, kyytipojaksi
tarjotaan usein caipirinha, sokeriruokoviinasta
 ja limestä valmistettu juoma.

Feijoada-lihapapupadan historiaa

Tarina kertoo, että orjat valmistivat kyseistä ruokalajia isossa padassa käyttäen raaka-aineenaa kaiken sen mikä isänniltä jäi yli eläimen teurastuksesta. Pataa haudutettiin useimpia päiviä, että sitkeimmätkin lihapalat pehmenivät. Virheellisesti on jäänyt elämään käsitys siitä, että pataan laitettaisiin myös verta. Padan tumma väri tulee mustista pavuista.

Feijoada haudutetaan isoissa padoissa n. 5 tuntia. 

Feijoada-pataa syödään perjantaisin lounaalla työkavereiden kanssa tai vaihtoehtoisesti lauantaina perheen kanssa kotona. Padan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa - eli maniokijuuresta valmistettua jauhoa, haudutettua lehtikaalia ja appelsiinirenkaita. Kansallisruoka on tämä, vähän niin kuin Suomessa hernekeitto ja pannukakku torstaisin.

Farofaa  on monenmakuista sattumilla ja ilman.

Farofa jauho

Ensimmäistä kertaa maistettuani farofaa maku muistutti pelkästään sahanpuruilta. Se on yleinen osa brasilialaista ruokakulttuuria ja sitä tarjotaan havaintojeni mukaan kaiken kanssa. Kaupoista sitä saa valmiksi tehtynä ja pakattuna. Usein se kuitenkin valmistetaan itse perheen omilla salassa vaalituilla, sukupolvelta toselle siirretyillä perinneresepteillä. Siksi sen maku, suolaisuus ja tulisuus vaihtelelevat hyvinkin paljon.

Foodstylisti, ystäväni Maija, opastaa kädestä
pitäen paikallisen ruokakulttuurin saloja.

Brasilia on pinta-alaltaan meidän näkökulmastamme valtava maa. Suomi mahtuu 24 kertaa Brasilian maaperälle. Joten myös ruokakulttuuri vaihtelee eri alueittain melkoisesti. Minulle oli suuri yllätys, että ruoka on todella vähän maustettua, ravintolassa liharuokiin pitää pippuria pyytää erikseen. Ruoat ovat toisinaan hyvin suolaisia.

Mausteita kyllä löytyy, mutta niiden käyttö
 on vähäistä Rion alueella.

Olen viehättynyt bahialaiseen keittiöön, jossa käytetään runsaasti kookosmaitoa, äyriäisiä, kalaa ja voimakkaita mausteita. 

Helppo, herkullinen ja näyttävä on tämä Abóbora d'agua Recheada com Camarão (kurpitsa-katkarapu-juusto-pata).

Herkullista ja niin helppo tehdä.

Eihän se ole blogi eikä mikään, ellei ruoanvalmistusohjeita lukijoilleen tarjoa. Joten olkaapa hyvä.

Ainekset kurpitsan koosta riippuen:

• n. 1/2 kg kuorittuja katkarapuja
• 1 iso kurpitsa
• paketti Catupiry juustoa (voi korvata Koskenlaskija-juustolla 2/3 juustoa ja 1 dl maitoa)
• 4 tomaattia
• 2 dl kookosmaitoa
• 1-3 valkosipulinkynttä (maun mukaan)
• 1 iso keltasipuli
• nippu persiljaa (myös koristeluun)
• Laakerinlehtiä, suolaa, pippuria ja chilirouhetta
• Oliivi- tai kokosöljyä 

Valmistus:

• Leikkaa kurpitasta kansi, poista siemenet, koverra jonkin verrran sisusta ja pilko se pieniksi palasiksi muiden ainesten joukkoon.
• Pane kurpitsa laakeaan kattilaan ylösalaisin, peitä vedellä ja keitä n. 15 min. Katso, että pinta jää kovaksi.
• Kuutioi sipulit ja tomaatit ja kuullota niitä yhdessä kirpitsansisuksen ja  mausteiden kanssa. Lisää katkaravut ja pyöräytä ne joukkoon.
• Jos käytät Catupity-juustoa niin vuoraa kurpitsa sillä, Koskenlaskijan kanssa pistä ensiksi osa juustoa pohjalle, katkarapuhöystö sen päälle ja kaada loput höystön pinnalle.
• Pistä kurpitsan kansi päälle ja laita uuniin n. 30 -45 min. Sen aikaa että juusto alkaa kiehua. Tarjoillaan riisin kera.

Toivotan teille, hyvät lukijani: Bom apetite!