Tavalla tai toisella

Brasilialainen tapa toimia - kuinka sitä lyhyesti kuvaisi - byrokraattista, silti joustavaa.

Alusta asti minua on ilahduttanut riolaisten välitön ja ulospäinsuuntautuva käyttäytyminen. Ventovieras voi vaatekaupassa kommentoida puserovalitaasi - Muito bonita!, tai tiedustella kahvilassa onko nauttimasi leivos maukasta - É bom? Kontaktin ottaminen on välitöntä ja tuttavallista.

Asunnon etsinnässä törmäsimme ensimmäisiin kulttuurieroihin, jotka yllättivät perusteellisesti. Asuntojen pohjaratkaisut erosivat täysin meille totutusta. Esimerkiksi, kaikissa huoneissa ei välttämättä ole ikkunaa, tai sitten siitä avautuva näkymä voi olla naapuritalon seinä tai ilmastointikuilu.

Ja että vuokranantajat haluaisivat solmia vain parin kuukauden sopimuksia kerrallaan, ehkä vuokrankorottamisen toivossa. Sen jälkeen kun päätökset jalkapallon MM-kisojen 2014 ja Olympialaisten 2016 pitämisestä Riossa julkaistiin ovat vuokrat nousseet huimasti. Tällä hetkellä neliövuokrat ovat maailman korkeimpa.

Lopulta mieleinen asunto löytyi ja melkein sellainen mistä haaveilin, vaikka onkin yli 30 vuotta vanha - siis hieman kulahtanut. Mutta hei, omakotitalo yläilmoissa, Ipaneman keskustassa.

Mihinkäs sitä nyt uima-allasta, kun Ipaneman ranta on
kivenheiton päässä

Byrokratia on valtavaa. Kuntosalillekaan ei päässyt ilman lääkärintodistusta. Eli lääkäriille aikaa varaamaan. Ihan oma proseduurinsa tällä kielitaidolla. Selvittiin kuitenkin ja lääkäritäti oli mukava, mutta ihmetteli hieman kun pöllähdimme insinöörin kanssa yhtä aikaa vastaanotolle ja ilmoitimme, ettei mikään vaivaa ja kaikki lähiomaisetkin ovat terveitä. Saimme terveen paperit leimoineen päivineen.

Nyt on lääkärin lupa käydä kuntosalilla

Lisää byrokratiaa: vaikka olisit hankkinut kaikki tarvittavat paperit ajoissa, niin jos asioiden käsittely viivästyy, voivat asiapaperit sinä aikana vanhentua. Tässä tapauksessa on kyseessä viisumien hankinta. Jossain joku on päättänyt, että kolmen kuukauden jälkeen on todistettava uudelleen olevansa edelleen naimisissa saman henkilön kanssa, jonka kanssa Brasiliaan tulit tai ettei Suomen rikosreksiteriin ole ilmestynyt osaltasi mitään merkintää. Toisaalta, kolmessa kuukaudessa ehtisi kyllä.

Tämä välitilassa oleminen on minulle vierasta. Näyttää vievän aikaa ja energiaa sen tottumiseen. Mutta kyllä se siitä, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella - asiat järjestyvät. Ja mikä ettei, kun aurinko paistaa, rantahiekka lämmittää mukavasti ja hedelmät ovat ihanan maukkaita.

Kylmä kookosvesi kruuna lenkin.

Ja se on siinä

Koto-Suomessa siirrämme keittiötoiminnot sään salliessa ulkosalle. Grillaileminen on mukavaa ja siinä loihtii yksinkertaisista raaka-aineista herkullisia aterioita.

Sään osalta olosuhteet grillailemiseen ovat täällä ihanteelliset, joten aloimme heti grilliä metsästää. Niin vierähti tovi - melkein puoli vuotta. Sitten lykästi, löytyi versio, jonka insinööri kelpuuttaisi. Eiku auto alle grilliä hakemaan lähikaupungista, jossa ovat isommat ostoskeskukset.

Oli siinä hyvä havainnekuvakin

Lahjattomat lukee manuaaleja.

Kaik osat löyty

Kolme varttia ja yksi olut. Helpompaa kuin Ikean kalusteiden kokoaminen.

Ihanteellinen keli grillin kasaamiseen

Valmis tekele sai insinöörissä aikaan jatkokehittelytarpeen. Otti mitat ja päätti heti-kohta tehdä välipohjan, joka lisää hiilten ilmansaantia.

Stimulantti on grillauksen
erottamaton osa.

Ja se on siinä, eiku grillailemaan.

Brasilialainen häränliha on takuumureaa.

Kyllä kelpaa ystävien Suomesta jo tulla, puitteet on kohillaan insinöörin loihtia suussasulavia herkkuja.

Näin kulutan aikaa

Mitä sää siellä oikein teet? Kui saat aikas kulumaan? - kysymyksiä, joita minulle esitetään kun kerron, että tänne ollaan muutettu ja että minä ryhdyin talon emännäksi.

On se vaan vaikeaa, vieläkin, edes kirjoittaa - kotirouva. Portugaliksikin valitsin alitajuisesti kieliopin vastaisesti titteliksi Dona da Casa, mikä suoraan käännettynä kuulostaa paremmalta englanniksi: Lady of the House ja kotirouva on puolestaan oikeaoppisesti Dona de Casa.

Mutta asiaan, siis millä täytän päiväni. 

Kun tätä aikaa nyt on, olen päättänyt keskittyä Slow Food - oppeihin, joten säilykkeet ja einekset jäävät puolestani kaupan hyllylle. Keittiö on tätä tarkoitusta varten hyvin varustettu, mutta hanasta ei tule kuumaa vettä eikä tiskikonettakaan ole, joten mukavasti aika kuluu tiskatessakin.

Ja vaikka siivooja käy kerran kahdessa viikossa, vaatii vanha talo jatkuvasti pientä pulerausta kun avoimista ikkunoista leijailee sisään katupölyä ja nokea.

Kahtena päivänä viikossa on toripäivä ja silloin hamstraan jääkaapin täyteen tuoreita, kypsiä sekä herkullisia vihanneksia ja hedelmiä. Tällä kertaa tutustumisvuorossa olivat mausteet.

Ostin mm Louroa ja sehän onkin laakerinlehti,
tässä tapauksessa jauhona, mielenkiintoista.

Vihdoin myös kielikurssi on alkanut. Kahtena päivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan, aikas haipakkaa mennään.

Opettajamme Vinicius - aito carioca

Opettajamme, Vinicius, on carioca, eli syntyperäinen riolainen ja opettaa meille puhdaoppista Rion murretta suhu- ja nasaaliäänteineen sekä aivan mahdottoman sorrettuine ärrineen. On siinä opella välillä pokassa piteleminen kun yritämme tapailla kielen hienouksia.

Insinööri - aito gringo

Ja niin kuin monissa muissakin kielissä ääntämisellä on merkitystä, sillä väärä suhuäänne tai painotus voi muutta sanan merkityksen painokelvottomaksi.

Ps. ulkomaalaista täällä kutsutaan gringoksi ja on olemassa sanonta "tanssii kuin gringo" eli kuin pökkelö. Mutta siitä toisella kertaa.

Tricolor Rules

Kotoutumisohjelman seuraava rasti - sisäistä paikallisväestön kulttuurin syvimpiä vivahteita.
Se on sitten jalkapallo.

Ja tehtävän sisältö: 1. valitse puolesi; 2. sulaudu joukkoon; 3. nauti eläytyen, vähintäin yhtä riehakkaasti kuin natiivit.

Kansallisen A-sarjan joukueet,
joista neljä Riosta.

Minulle tämä rasti olisi koitunut hankalaksi, ellei insinööri onneksi jo lapsuudessaan vihkiytynyt kyseisen lajin saloihin. Siksipä oli luonnollista antaa hänen tehdä pohjustustyöt ja esitellä minulle valintansa. Oman päätökseni tein naisellisen näkökulman perusteella - väri ratkaisee.

Nr 20 - Deco on insinöörin suosikki.

Kastanjanruskea, valkoinen ja havunvihreä.

Alkuvalmistelujen jälkeen olimme valmiit lähtemään stadikalle, joka sijaitsi meille täysin vieraassa kaupunginosassa keskellä faveloja, eli slummeja. Kun paikalliset tuttavamme varoittelivat mahdollisista turvallisuusriskeistä, otimme keskustasta taksin ja päästiin perille ongelmitta.

Ennakkoon ostettujen lippujen lunastaminen
oli oma rastinsa.

Tulimme stadikalle puoltatoista tuntia ennen ottelun alkua, jotta ehtisimme sisäistää käyttäytymiskoodit ajoissa. Tunnelma kohosi katsomon täyttymisen myötä. Lopulta meitä oli yli yhdeksäntoistatuhatta ja koska kyseessä oli kotiottelu niin "jalkapalloasiantuntijoiden" lisäksi paikalla oli vain kourallinen vastustajan kannattajia.

Katsomosta löytyi muitakin Deco-faneja

Ottelun edetessä havaitsin oppivani melko vaivatta uusia termejä, jotka tietty tuli tarkastaa ennen ottamista sanavarastoon.

Kotijoukkueen lippu kiersi katsomoa kannustushuutojen
säestämänä.

Ai niin, vaikka aluksi luulin, että ottelu oli voitettu jo ennen pelin alkua, niin yllätyksekseni siitä tulikin henkien taistelu. Lopulta tekniikka ja joukkuepeli veivät voiton kikkailulta ja uskomattoman nopeilta spurteilta - sanon minä, jalkapallotekniikasta tietämättömällä varmuudella.

Fluminense voitti 2 -1.

Kaukana kaikesta

Kävimme loppukesästä lomilla koto-Suomessa ja suuntasimme pikimmiten pohjoiseen, Lappiin.

Tyyni ja hiljainen tunturijärvi

Ensimmäinen kahden kuukauden jakso Riossa oli täynnä uusia kokemuksia, paikkoja, makuja, ääniä ja ihmisiä, niin paljon ihmisiä.

Ipaneman rantaelämää

Oli tarve päästä jonnekin missä olisi mahdollisimma hiljaista. Saisi kuulla vain omat ajatuksensa ja
luonnon äänet.

Insinööri luodolla harreja narraamaassa

Ei ollut sähköä, saati kännykkäverkkoa häiritsemässä rauhaa. Ja juokseva vesi noudettiin koskesta.

Tunturipuron raikas vesi vilvoitti ja ravitsi

Illan pimetessä nuotion äärellä valmistui jalokalasta makoisa atera.

Kypsyi siinä saalis jos toinenkin

Sitten jaksoi jälleen palata urbaanin elämän pariin mukana muistot hiljaisuudesta, revontulista, jotka yllättivät meidät loistollaan yhtenä iltan sekä sisäisestä rauhasta ilman kiirettä ja hälinää.

Koiran elämää Riossa

Brasilialaiset osoittavat julkisesi hellyyttä hyvin avoimesti niin ihmisille kuin lemmikeille.

Lemmiki on kaikessa mukana.

Kadulla näkyy paljon koiria ulkoiluttavia ihmisiä. Lemmikkikauppoja löytyy runsaasti ja myynnissä on jos vaikka mitä töppösistä villapaitaan ja tietysti  myös koiranpentuja, häkkilintuja sekä kissoja.

Rantakadulla viihtyvät niin ihmiset kuin ystävänsäkin.

Tällä on jopa ammattikunta - koiranulkoiluttaja ja hänen perässään kulkee toinen - jätösten keräilijä.

"Koiranulkoiluttja"

Kun Riossa astui voimaan koirien jätöstenkeräilylaki, niin sen sisääsnajo onnistui niin hyvin ja nopeasti, että riolaiset ihmettelevät sitä edelleen itsekin.

Ulkoiluttamistapoja on monia

Alakerran räksyttävä herätyskello vesittää koiranhankintasuunnitelmaani ja saa insinöörin harkitsemaan ennemmin haulikon kuin nelijalkaisen perheenjäsenen hankitaa.

Toripäivä

Feira - tori tai markkinat ovat merkittävässä asemassa brasiliaista kulttuuria. Viikonpäivätkin lasketaan montako päivää toripäivästä.

Viikonpäivät alkavaat täällä sunnuntaista, joten maanantai on toinen päivä eli segunda-feira ja näin aina lauantaihin asti joka on sapattipäivä eli sabado. Sunnuntai on domingo.

Ipanemalla on kolme kertaa viikossa markkinat, tiistaisin ja perjantaisin: tuoreita hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalaa.

Ja tietysti kukkia. Enää puuttuu vain maljakko.
Sen ostankin hippi-torilta sunnuntaina. 

Kala- ja lihaostokset hoidan kylmätiskeiltä kaupoissa. Tai jos heti aamulla ensimmäisenä ostaisi?

Iltapäivällä alkaa tuoksu ollan melkoinen

Sunnuntaina pidettävästä Hippi-torista kerroin jo blogissani Taide puhukoon puolestaan

Enempi vähempi tulisia pippureita

Hedelmät ja vihannekset ovat huomattavasti tuoreimpiä, herkullisempia ja edullisempia torilta ostettuna.
Kaupan vakuumipakkaukset eivät herätä innostusta ja hinnat ovat moninkertaiset.

Kaupan hedelmät ovat usein hiukka raakoja

Vakuumissa ja x2 kalliimpia kuin torilla.

Vielä kun opin tinkimään niin saan entistä edullisemmin.

Taivaallisen makeita.

Olen havainnut, että on hyvä löytää oma torikauppias, niin palvelu on entistä parempaa. Ja siinä siuvssa saa harjoittaa keskustelutaitoa. Valinta on vielä kesken.

Meloneja joka lähtöön.

Nyt lähden torille hankkimaan juureksia kanakeittoon.

Taide puhukoon puolestaan

Sunnuntaisin järjestetään Ipaneman General Osórion aukiolla hippimarkkinat. Tarjolla on jos vaikka mitä: käsitöitä, koruja, tekstiili-, nahka- ja metallituotteita.

Viime käynnillä keskityimme ihastelemaan paikallisten taiteilijoiden tuotantoa.

Maisemaraitiovaunukierros Santa Terasaan on Sokeritoppavuoren ja
Kristuksen patsaan lisäksi  suoritettavalla listalla.

Värien yltäkylläisyys on nautinnollista.

Hinta-laatu-suhdekin oli mielestäni ihan kohillaan. Kunhan saan vielä ne seinät mihin teokset ripustan.

Vain salaatti puuttuu

Hedelmiä - tuoreita, maikeita ja mehukkaita.

Ensimmäisen Thaimaa-lomamatkamme jälkeen pistin koto-Suomessa purkki- ja tuoreananakset "disponibiliteettiin". Ei maistu enää, ei, kun kerran on maistanut luonnollisesti kypsyneitä hedelmiä.

Suussa sulavan herkullisia

Valmiiseen aamiaispöytään on ylellistä käydä. Jonkun aikaa.

Munakas ja pekoni maistuvat tästä valikoimasta

Neljäs viikko alkaa ja aamiaistarjonta pysyy ennallaan: paistettuja perunakuutioita, kuorutettuja juustopalleroita, lettusia, munakokkelia, pekonia ja voitaikinaan piilotettuja nakinpalasia. Puuduttavaa.

Leivospöytä jää rauhaan mun osaltani

Ihmetyttää, kun ei tarjolla ole yhden yhtä vihannesta, salaatinlehteä tai tomaattia. Onneksi lähikaupasta saa kaikkea. Sinne siis ja hotellihuoneen jääkaapin minibarisisältö siirtyy vihannesten tieltä hyllylle.

Itse valmistettu aamiainen

Nyt noudan aamiaishuoneesta vain kahvin ja valmistan huoneessa mieleiseni aamupalan. Ei häärää tarjoilijat eikä sähellä turistit ympärillä. Saa rauhassa lukea nettilehdet ja päivittää some-tilejä.

Kommelluksia & kokemuksia, osa 4

Sen kerran kun pitkäkyntinen onnistuu aikeissaan ja saa saaliikseen kännykkäni, niin eniten harmittaa kännykän hyvän kameran menetys, kun en pystynyt sitä käyttämään tämän tarinan tueksi.

Niinpä niin, kahden viikon jälkeen jo herpaantui tarkkaavaisuus ja rannalla loikoillessani menetin kamerani: suljetusta repusta, joka oli remmeistään sidottu aurinkotuoliini ja jalkani oli pujotettuna olkahihnan väliin kun loikoilin hiekalla vatsallani. Taitavia, ei voi muuta sanoa.

Olihan se shokki! Päälimmäisenä tunteena oli kuitenkin harmistus ja itsesyytös.
Ohjenuora nr. I: Älä kanna mukanasi mitään sellaista mistä et ole valmis luopumaan.

Hotellin respaan saavuttuani jo valuivat harmin kyyneleet ja päivystysvuorossa ollut englantia sujuvasti puhuva Joáo tarjoutui lähtemään mukaani tulkiksi poliisiasemalle.

Hätiin ehti myös insinöörini, tueksi ja turvaksi. Alla hänen ottamansa kuva poliisiasemalta.

Tuolla tiskin takana raportoin tapahtunutta,
mutta sitä ennen piti antaa omat tarkat tiedot
isän ja äidin nimet mukaanlukien.

Tänään pidin hotellilla katumusriittipäivän nyrkkipyykin ja kuntosalihajoitusten merkeissä. Edellämainitut suoritettuani päätin suoda itselleni hetken auringonottoa kattoterassilla.

Terassi oli täys muitakin auringonpalvojia. Siihen sitten jostain pöllähti yön musta mies. Etumuksen suojana oli tuluskukkaro ja takalistoa verhosi hammaslanka. Voivoi, kyllä kuva kertoisi enemmän, mutta luotan lukijan mielikuvitukseen.

Noh, tämä mieshenkilö yritti ottaa katsekontaktia paikalla oleviin naisihmisiin ja sormillaan näytteli lukuja, mitä lie huoneen numeroa tai hintaa viestittänyt.

Havaitsin kellon baarin seinällä ja lounasajan koittaneen, joten sijoitin viikkorahani tuna sandwichiin ja cervejan.

Ulkoilmakuntosali

Ennen kuin aurinko nousee horisontin takaa niin jo rannan täyttävät kuntoilijat ja lenkkeilijät.

Hiekkaranta tuntuu varmasti kovaa
lattiapintaa mukavammalta

Ei siinä sen kummempia apuvälineitä tarvita

Ohjattu kuntoilu on tietty maksullista ja treinerit huutelevat rytmikkäästi ohjeitaan liikkeiden suorittamiseksi.

Onhan näitä, mistä valita

Kaiken ikäiset hölkkäävät, rullaluistelevat, pyöräilevät ja juoksevat sulassa sekamelskassa keskenään. Aniharvalla on kypärä, polvi- tai kyynärsuojat. On ihme, ettei törmäyksiä näy tapahtuvan.

Kyllä tällaisessa ympäristössä kelpaa jumpata

Kiinnostus kunnon ylläpitoon on riolaisten keskuudessa melkoinen. Tiedä sitten, paljonko kunto nousee moottoroidun skeitin tai polkupyörän kanssa, niitäkin näyttää mahtuvan joukkoon.

Mutta kävelysauvoje en ole vielä kenenkään nähnyt käyttävän. Täytyykin muistaa ottaa mukaan seuraavan kotikäynnin yhteydessä. Herättääköhän ne kummastusta?

Ipaneman tyttö

Garota de Ipanema

Oli sykähdyttävä kokemus löytää baari, jossa Ipaneman tyttö - laulu on sävelletty. 

Brasilialainen Antônio Carlos Jobin sävelsi laulun vuonna 1962.  Portugalilaiset sanat kirjoitti Vinicius de Moraes.  Suomessa Laila Kinnunen teki laulun tunnetuksi. Tunnetuimman englanninkielisen version on tehnyt Frank Sinatra, kun hän innostui bossa novasta vuonna 1967. 

Carota de Ipanema-baari, entinen Veloso.

Lainaus Wikipediasta: -Kappaleen kertoma tarina Ipaneman tytöstä sijoittuu Rio de Janeiron kuuluisan hiekkarannan tuntumaan Brasiliaan, jonne johtavan kadun varrella sijaitsevassa Veloso-baarissa säveltäjä Jobim tapasi istuskella. Laulun päähenkilöllä on vastineensa todellisuudessa – tuolloin teini-ikäinen Ipaneman kaupunginosassa asunut Heloísa Pinheiro, joka usein käytti reittiä asioillaan.-

Talon seinällä kopio nuoteista, kaunista

Juuri pintaremontoitu baari sijaitsee kulman takana hotellistamme. Seiniltä puuttuvat aikaisemmin esillä olleet valokuvat lauluntekijöistä. Toivottavasti ne palautetaan paikoilleen.

Hinnatkin voisi palautta aikaisemmalle tasolle.

Kokopäiväkesä

Muutama asia tuntuu olevan tällä päälaellaan: Suomessa on kesä ja täällä talvi, kuu möllöttää selällään ja aurinko kiertää taivaankantta väärinpäin.

Aamupäiväkesä Ipanemalla

Kesä-elokuu on Riossa talviaikaa, silloin lämpötila vaihtelee +10 ja +24C asteen välillä.
Eilen oli peräti +28C rantamittarin mukaan.

Sadepäiviä on talviaikaan kuukaudessa kesimäärin 7 ja sademäärä n. 50 mm.

Yhtenä aamuna lenkillä minut yllätti kaatosade ja palatessani vettä valuvana hotelliin sain kohteliaat kättentaputukset respalta.

Kesällä lämpötila nousee täällä yli +40C. Riossa on trooppinen ilmasto ja eniten sataa marras-huhtikuussa ja sadepäiviä n. 14 per kk. Ilman kosteus kipuaa 85-90% ja sademäärä n. 140 mm.

Kun en vielä ole aklimatisoitunut tähän ilmastoon niin pilvinenkin päivä tuntuu leppoisalta kesäsäältä vaikka paikalliset vetävät toppatakkia niskaan.